MARKUS JÄÄSKELÄINEN
Ilmapallo
Otava 2011. 69 s.
Kun mieli- ja unikuvat painostavat runoilijaa, hän etsiytyy luomaan valoa heijastavia säkeitä, joiden kohde on korkean veisun arvoinen: rakkaus. Ole sinä / minulle / linnun laulu // Siipien kahahdus pensaassa / varpusen silmät.
Ilmapallo on osuva nimi usein luonnossa tapahtuvaa muutosta kevyesti sisäistävälle kokoelmalle. Teksti jää kuin pallona ilmaan - tavoittamatta kovin pitävää tai tarttuvaa kosketuspintaa.
Markus Jääskeläisen luonnon ja rakkauden kuvastoja rinnakkain tarkkaileva seitsemäs runokirja on hiljaisena leijailevaa vuorolaulua yhteyden ja yksinäisyyden välillä.
Veikeää lisää yksin olemiseen tuovat muutamat kissan ominaisuuksia kuvaavat runot. Joku voisi käyttää niitä vaikka Frans Toikkasen grafiikan sanavastineina: Sateella kissa istuu avonaisen oven edessä, tuijottaa / pimeyden kimaltavaa valtamerta kunnes hitaasti, / arvokkaasti kääntää sille selkänsä.
Joskus Jääskeläinen leikittelee kielellä kuin kissa pallolla: pikkulinnut / pilkut, pisteet / lentoon / pyrskähtävät.
Yleisesti hän pelkistää ja yksinkertaistaa ilman varsinaisia kohokohtia. Pallo ei sitten nousekaan korkealle. Silti se katoaa pian näkyvistä.
Jos luet kommentteja tai kirjoitat niitä, muut käyttäjät voivat nähdä, milloin olet kirjautuneena palveluumme. Jos haluat, etteivät muut näe paikallaoloasi, voit estää sen asetuksista. Jos haluat vaihtaa nimimerkkiäsi, voit tehdä sen täältä.