Martti Päivänsalo - Lutakon muutos. Jyväskylän keskustaa tehtaan pohjille 1985–2009

Martti Päivänsalo
Lutakon muutos. Jyväskylän keskustaa tehtaan pohjille 1985-2009.
Jyväskylän kaupunki 2009. 344 s.
Jyväskylän kiistellyin kaupunginosa, Lutakko, on todellinen yllätyksien paikka. Milloin TV-toimittajat löytävät sieltä haudattuja myrkkyjä, milloin sen rakentajia syytetään metelistä tai lehmänkaupoista. Ja vaikka alueen rakentaminen on vielä pahasti kesken, siitä ilmestyy yli kolmesataasivuinen elämäkerta. Kyseessä ei taida olla aivan tavallinen lähiö!

Kuten nimikin vihjaa Lutakko oli alun perin epämääräinen vesijättömaa Tourujoen suussa. Sitten sinne rakennettiin teollisuutta. Parhaimmillaan yksistään Schaumanin vaneritehtaalla sai työtä yli 1 300 ihmistä.

Kun teollisuudella meni hyvin, luonto kärsi. Tehtaan takapihalta kaadettiin surkeilematta jätteitä Jyväsjärveen ja piiput tunkivat ilmaan sinistä savua, jonka yhteen aikaan epäiltiin aiheuttavan sairauksia kaupunkilaisille. Luonnon suojelun avuksi tuli raakaakin raaempi kvartaalitalous, joka ei piitannut työntekijöistä sen paremmin kuin paikkakunnan eduistakaan. Vain omistajien osingoilla oli merkitystä. Kun tuotto ei riittänyt, tehdas sai lähteä.

Pilvenpiirtäjät hämäystä

Schaumanin tehdas oli valmistanut vaneria Lutakossa vuodesta 1912 alkaen. Vuonna 1985 yhtiössä pelättiin, että tuotannon alasajo voisi aiheuttaa ikäviä poliittisia ja muitakin seurauksia. Niinpä yhtiö tilasi arkkitehti Olavi Noroselta suunnitelman, jonka piti esitellä vaihtoehto teollisuuden lopettamiselle. Tuloksena oli ns. Manhattan-suunnitelma, jonka mukaan Lutakkoon olisi noussut amerikkalaistyylisiä pilvenpiirtäjiä. Tuhansien asuntojen lisäksi noin 40 hehtaarin niemelle oli määrä perustaa myös uuteen tekniikkaan perustuvia työpaikkoja.

Schaumanin silloinen talouspäällikkö kertoo Lutakko-kirjassa, että "tavoitteena oli saada suunnattua keskustelu pois pelkästään tehtaan lopettamisesta ja luoda positiivista mielikuvaa siitä, millainen Jyväskylä voisi olla, jos alue olisikin toisenlaisessa käytössä."

Itse asiassa Manhattan-suunnitelma ennusti hyvin. Tällä hetkellä tehtaiden paikalla on yli 1 600 asuntoa, joissa elää 2 400 asukasta, tuhatkunta työpaikkaa ja noin 1 500 opiskelijaa.

Kirjansa alkusanoissa Martti Päivänsalo toteaa, että Lutakon 20 vuotta kestänyt suunnittelu ja rakentaminen ei sujunut ilman ristiriitoja. Muutamat henkilöt olivatkin esittäneet, että kirja tehtäisiin vain "myönteisiin seikkoihin" perustuen.

Onneksi kirjoittaja piti puolensa. Kirjasta voi nyt tarkistaa, kuka milloinkin on ollut mitäkin mieltä alueen tulevaisuudesta. Takkeja on käännelty ja muistikin on toisinaan pettänyt, mutta se kaikki on toki inhimillistä. Tätä kirjaa selataan vielä hartaasti, kun Jyväskylän kaupungin historiaa seuraavan kerran kirjoitetaan.

Leipomo kulttuurille

Uuden uljaan Lutakon huomattavin väriläiskä lienee vanha leipomorakennus, joka nykyisin on Jyväskylän rock-kulttuurin keskus. Talon vintillä tehdään sitä paitsi aivan mainioita muotokuvamaalauksia.

Oli aivan hilkulla, ettei taloa purettu. Purkua varten oli jo muodostettu raudanluja pankkien ja kaupungin kartelli. Sen hajotti yhdellä puhelinsoitolla kotiseutuneuvos Kauko Sorjonen, joka ilmoitti säätiönsä antavan 770 000 euroa talon hyväksi. Vahinko, ettei kirjaan mahtunut edes yhtä pientä valokuvaa tästä nyky-Jyväskylän merkittävimmästä arvorakennusten suojelijasta ja kulttuurimesenaatista.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.