Mats Björklund - Evoluutiobiologia

MATS BJÖRKLUND

Evoluutiobiologia

Suom. Iiris Kalliola. Gaudeamus 2009, 260 s. Charles Darwinin (s. 1809) juhlavuoteen sopii oivallisesti ruotsalaisen Mats Björklundin evoluution peruskäsitteistöä esittelevän kirjan suomennos Evoluutiobiologia. Kirja on syntynyt sellaisen luentosarjan perusteella, jonka Uppsalan yliopiston eläinekologian professori Björklund piti muille kuin biologian opiskelijoille.

Useaan otteeseen Björklund tähdentää kirjassaan, että evoluutio perustuu kolmelle seikalle: muuntelulle, luonnonvalinnalle ja perinnöllisyydelle. Samoin hän korostaa sitä, että evolutiivisilla muutoksilla ei ole tarkoitusta tai päämäärää.

Lukija saa alussa tiiviin selvityksen siitä, mikä asema evoluutiobiologian historiassa on Darwinin ohella ollut muun muassa Lamarckilla, Wallacella ja de Vriesillä. Ajatukseen luonnonvalinnasta Darwin ja Wallace päätyivät itse asiassa samanaikaisesti.

Muuntelua esitellessään Björklund selittää suuren joukon käsitteitä: genotyyppi (perimä), fenotyyppi (ilmiasu), alleeli (geenin muunnos) ja niin edelleen. Muuntelu on sattumanvaraista, jokainen yksilö on ainutlaatuinen. Mutaatiot, muutokset perimässä, ovat tärkeitä esimerkiksi immuunijärjestelmässä, jotta ihmisenkin elimistö voisi puolustautua uusia taudinaiheuttajia vastaan.

Valintojen ero

Genetiikka on koko ajan kehittyvä tutkimusala, osalla alueesta on keskenään kilpailevia teorioita. On myös huomattava, että geenit toimivat aina jossain ympäristössä: toisten geenien muodostamassa sisäisessä ympäristössä ja ulkoisessa fyysisessä ympäristössä.

Evoluution kolmannen perustekijän, valinnan, kohdalla Björklund korostaa eron tekemistä luonnonvalinnan ja sukupuolivalinnan välillä. Edellisessä on kyse eloonjäämisestä ja jälkeläisten määrästä, jälkimmäisessä lisääntymiskumppaneihin kohdistuvasta kilpailusta.

Lajin käsite - se, mihin Darwinin pääteoksen nimi viittaa - on kiinnostava mutta ei ongelmaton. Lajin käsitteitä nimittäin on useita, joista biologisen lajin käsite vain yksi.

Uuden lajin syntymisen aikajänne on pitkä, esimerkiksi erään kirjoahvenlajin 4 000 vuodesta erään kovakuoriaisen 14 miljoonaan vuoteen.

Varovainen rotuoppi

Björklund selvittää myös ihmisen evoluution sukupuun ja esittää nykyihmisen iäksi 200 000 vuotta. Siihen, onko ihmisen evoluutio jo pysähtynyt, hän ei ota kantaa. Lyhyesti, hieman pinnallisesti, Björklund esittelee myös evoluutiobiologialle pohjautuvia ihmisen käyttäytymistä selittäviä koulukuntia, niiden joukossa sosiobiologian ja evoluutiopsykologian. Rotuoppia käsittelevä luku on harmittavan varovainen.

Kirjan liitteinä on myös vaikeatajuisia tilastomatemaattisia kaavoja, joilla lasketaan esimerkiksi perinnöllisen muuntelun komponentteja. Pieni tekninen puute on alkuperäisen teoksen nimen puuttuminen kirjan alkulehdiltä.