Matti Johannes Koivu – Matti Johannes Koivu

Matti Johannes Koivun aiemmat soololevyt ovat kaikki olleet jonkinlaista roolileikkiä ja itsensä hakemista. Parhaiten hän onnistui kokonaan Irwin Goodman -covereista koostuvalla albumillaan. Muiden levyjen yksittäiset biisit kuulostivat sitä paremmilta, mitä lähempänä ne olivat miehen Ultramariini-bändin ilmaisua. Nyt Koivu on löytänyt oman äänensä suomalaisten lauluntekijöiden joukossa.

Miehen musiikin voi luokitella väljään laulaja-lauluntekijä-kategoriaan. Jos levyä haluaa kuvailla yhdellä sanalla, niin se on rehellinen. Koivu laulaa luonnosta ja rakkaudesta niin puhtaalla tunteella, että levyn äärellä herkistyy taatusti. Populaarimusiikin suosituin aihe on rakkaus, mutta yleensä laulujen sanat ovat vain sanoja. Kun Koivu avaa suunsa, kuulija uskoo sen mitä hänellä on sanottavanaan.

Suurin osa levyn kappaleista on pienimuotoisesti toteutettuja akustisvoittoisia lauluja. Psykedeliarockin suuntaan kumarretaan biisissä Minä näen sinussa sen mitä rakastan. Kappaleen nerokkaassa sovituksessa tunnustus toistuu vain kahdesti. Sanoja on turha tuhlata jos niillä on tarpeeksi painoa.