Matti Klinge - Jupisteeri. Päiväkirjastani 2009–2010

MATTI KLINGE

Jupisteeri. Päiväkirjastani 2009-2010.

Siltala 2010. 278 s.
Professori Matti Klingen uusinta päiväkirjaa on takuulla luettu Helsingin Sanomissa korvat punaisina. Lehti mainitaan kirjassa moneen kertaan eikä juuri koskaan myönteisessä mielessä.

Klingeä harmittaa muun muassa se, ettei lehti noteerannut rivilläkään Helsingin Yliopiston juhlallista promootiota. Juhlan yhteydessä Klingestä itsestään leivottiin riemumaisteri, jupisteeri.

"Hufvudstadsbladet ja Helsingin Sanomat eivät tunnusta Helsingin Yliopiston olemassaoloa. Latteuden kulttuuri viettää tosiaan riemujuhlaa," sivaltaa Klinge.

Ironisesti hän toteaakin ymmärtäneensä, että "päästäkseen lehden sivuille pitäisi olla kotoisin Pohjanmaan rannikkopitäjästä, kulkea hunnussa, kokea vanhainkodissa kieliongelmia, olla joutunut kärsimään nuorena koulukiusaamisesta, taistella Steiner-pedagogiikan ja lesbolaisuuden puolesta tai vaihtaa sukupuolta".

Professorin kritiikki ei jäänyt Sanomatalossa huomaamatta. Saman konsernin lehti Ilta-Sanomat julkaisi listan Klingen mielipiteistä, jotka lehden mielestä olivat kaukana poliittisesta korrektiudesta. Lehti totesi Klingen sanoneen, että juutalaisten kohtalosta toisessa maailmansodassa puhutaan liikaa siihen nähden, että liittoutuneetkin sovelsivat raakaa nälkiinnyttämisohjelmaa saksalaisiin sotavankeihin.

Lehti ihmetteli myös Klingen käsitystä brittien viime sodassa Saksaan tekemiin pommituksiin. Klinge oli todennut, että Churchill halusi Saksan kaupunkien pommituksilla hävittää maan kulttuurimuistomerkit ja murskata saksalaisen identiteetin. Tämähän ei ole valtavirtakäsityksen mukainen muotoilu Saksan kaupunkien tuhosta.

Yleisen käsityksen vastainen oli myös Klingen miete toisen maailmansodan aloittajasta. Hänen mielestään toiseen maailmansotaan ei ollut syyllinen yksin Hitler vaan myös Puolan ulkoministeri Beck, kertoi Ilta-Sanomat.

Puolesta ja vastaan

Ilta-Sanomien "paljastukset" aiheuttivat liikehdintää internetin keskustelupalstoilla. Klingeä kiitettiin, mutta sai hän kuulla kunniansakin: "Lukemani perusteella sanoisin ytimekkäästi, että emeritusprofessori Klinge on noiden kannanottojensa perusteella täyden halveksunnan ansaitseva ja totalitaarisia sympatioita omaava arvostelukyvytön yksilö", murjaisi muuankin kommentoija.

Klingen kirjoitukset ovat toki ennenkin jakaneet mielipiteitä. Hän pöllyttää rohkeasti vakiintuneita käsityksiä sodista ja niiden syistä. Emeritusprofessori ei tyydy toistelemaan voittajien näkökulmia vaan hakee omia, täysin uusia tulkintoja tapahtumien syistä.

Nyt kun Sofi Oksasen kirja Puhdistus valloittaa maailmaa, Klinge kertoo, että osattiin sitä puhdistaa muuallakin kuin Virossa. Niinpä Ranskassa heti sodan jälkeen vangittiin toista sataa tuhatta ihmistä, joita syytettiin sodan ajan yhteyksistä saksalaisiin. Tuhansia pidätettyjä ammuttiin, toiset suljettiin vuosiksi vankilaan tai karkotettiin maasta. Vielä vuonna 1950 istui noin 5 000 "puhdistettua" Ranskan vankiloissa.

Vaalien taas lähestyessä Klinge muistuttaa, että niinkin arvokkaasta asiasta kuin demokratiasta kannattaa keskustella kriittisesti.

"Menestyksellinen talouskasvu saavutetaan parhaiten ei-parlamentaarisissa maissa", professori huomauttaa viitaten Kiinan esimerkkiin. Hän muistuttaa myös, että maailman johtavin valtio Yhdysvallat on korviaan myöten velassa Kiinalle.

Klingen päiväkirja on järjestyksessä jo kahdestoista. Uusin teos on päiväkirjoista ehkä helppolukuisin ja myös poleemisin. Piti siitä tai ei, uusien asioiden oppiminen on varmaa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.