Mauri Leivo – Kuikka – alkulintu

Docendo 2012. 174 s.

Mauri Leivo on tunnettu useista viime vuosina ilmestyneistä luontoaiheisista valokuvakirjoistaan. Nyt hän on tehnyt ensimmäisen suomalaisen kirjan kuikasta ja perehtynyt aiheeseen perinpohjin. Hän ilmoittaakin kuikan ”sielunlinnukseen”.

Monelle suomalaiselle tämä kymmeniä miljoonia vuosia vanha laji, hiukan mystinen mestarikalastaja ja -sukeltaja, on tullut tärkeäksi oman kesäpaikan linnuksi. Kuikassa kiehtovat upea olemus, majesteetilliset järveä hallitsevat eleet ja ennen kaikkea järvellä kilometrien päähän kaikuva soidinhuuto.

Kuikka valittiin ylivoimaisella äänten enemmistöllä suosituimmaksi mökkilinnuksi BirdLifen kyselyssä vuonna 2010.

Leivo käy leppeästi jutustellen läpi kuikan vuodenkierron eri vaiheita.

Kirjaa lukiessa kuin huomaamatta omaksuu tietoa kuikan elintavoista.

Leivo on perehtynyt myös viimeisiin kuikkaa koskeviin tutkimuksiin.

Hän kertoo, että Suomen kuikat talvehtivat mitä todennäköisimmin Itämerellä eivätkä Mustallamerellä ja Välimerellä, kuten usein on annettu ymmärtää, ja perustelee kantansa hyvin. Asia pystytään todistamaan vasta, kun saadaan satelliittilähettimellä merkittyjä kuikkia.

Hankkeen eteen tehdään parhaillaan töitä, ja Leivon kirjan hinnastakin menee yksi euro tähän tarkoitukseen.

Myös muuttoreiteistä hän jakaa tietoa.

Luontoa ymmärtävän ja sen tunnelmissa elävän on helppo samaistua Leivon ajatuksiin ja kuvauksiin, kun hän kertoo ihmisten usein tietämättömyydestä johtuvasta välinpitämättömyydestä luontoa ja sen eläimiä kohtaan.

Näin käy esimerkiksi silloin, kun koirat saavat vapaasti kulkea luonnossa. Tällainen johtaa usein murhenäytelmiin, ja Leivo kuvaa yhden vähältä piti -tilanteen.

Hän seuraa tunnepitoisesti kuikkaperheen elämää ja myötäelää perheen elämänvaiheita voimakkaasti.

Kuinka tuttu onkaan kuvaus hätääntymisestä ja melkein suruajan aloittamisesta kun vaikuttaa siltä, että itsellekin tärkeäksi tullut ”oma” kuikanpoikanen on hävinnyt, ja mikä riemu, kun se sitten jälleen löytyykin. Kuikat ovat ihmisen silmiä ja havaintokykyä ovelampia ja pystyvät halutessaan piiloutumaan pitkäksikin aikaa.

Kuvat ovat leivomaisen taiteellisia ja graafisia, ja edustavat kuikkakuvauksen huippua. Myös ulkoasu ja taitto on onnistunut.

Kirjoittaja on Helsingin yliopiston dosentti ja BirdLifen kuikka-ryhmän puheenjohtaja.