Mayhem (Tanssisali Lutakossa 9.11.2014)

Ensivierailulleen Lutakkoon saapunut kirkonpolttohevin kummisetä, kolmekymmenvuotiskiertuettaan pyörittävä norjalainen Mayhem, on paremmin tunnettu verisestä historiastaan kuin musiikistaan. Tuskin olen ainoa, joka teininä kuuli kasan makaabereja anekdootteja yhtyeen historiasta ennen ensimmäistäkään riffiä tai kuolonkorinaista vokaaliraitaa. Mayhemin tarinaan kuuluu murhia, itsemurhia, poltettuja kirkkoja ja saatanallista elämää.

Verikekkereistä huolimatta Mayhem on kiistelty kulttuurivaikuttaja myös musiikillisesti. Yhtyeen debyyttialbumi, vuoden 1994 De Mysteriis Dom Sathanas on yksi tunnetuimpia ja parhaiten myyneitä black metal -äänitteitä. Entisten ja nykyisten jäsenten lonkerot kattavat liki koko Norjan mörköhevikentän, ja Mayhemin logo on deodoranttia vieroksuvien yläasteikäisten liimatukkien bändipaitaklassikko, kuin Iron Maidenin ja Metallican outo maalaisserkku.

Lutakossa soittaneessa miehityksessä vaikutti vuoden 1983 kokoonpanosta enää basisti Jørn ”Necrobutcher” Stubberud. Debyyttilevyn äänittäneestä bändistä oli mukana lisäksi unkarilainen solisti Attila Csihar sekä piinaavan tarkka rumpali Jan Axel Blomberg, heviuskottavammin Hellhammer. Black metal -estetiikasta ei tingitty tuumaakaan. Mystisin kuvioin kasvonsa maalannut Attila oli pukeutunut riekaleisiin rääsyihin, nahkaan ja niitteihin. Mikrofonista vapaa käsi piteli vuoroin pääkalloa, reisiluita ja hirttosilmukkaa. Kallo oli turhan ehjä ollakseen alkuperäisen solistin Deadin, mutta kuka tietää olisiko kiertuevahvistukseksi kaivettu esiin kitaristi Euronymouksen jäämistöä.

Mayhemin sointi on nimeä myöten kaoottista ja ärjyvää. Keikalla kuultu perinteinen black metal keskittyy soittotaidon sijaan raivoon ja törkyiseen paahtoon. Bändi on kuitenkin teknisesti tasokas: rumpali Hellhammer on eräs Norjan kyvykkäimpiä metallirumpaleita, ja hän on äänittänyt lukuisia studioraitoja eri yhtyeiden kanssa. Myös vokalisti Attilan äänen skaala on vakuuttava ja virtuoottinen, vaikka hän illan keikalla keskittyi enimmäkseen black metal -kärinään ja noitumiseen. Kappaleiden introissa ja hitaammissa taitteissa Attilan ääni pääsi tulemaan esille.

Keikka oli suoraviivaista räyhää ensiminuuteilta loppuun. Mayhemin tyyliin ei kuulu liika dynamiikka, ja yleisö sai takuuvarman paketin sitä, mitä tuli hakemaan. Keikka loppui tyylikkäästi, kun bändi katsoi yleisön saaneen rahojensa edestä pahuutta. Encoren kärkkymisen sijaan miksaaja löi äänentoistosta täydellä voluumilla Screamin’ Jay Hawkinsin klassikon I Put A Spell On You.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.