Melko tylsä seikkailuleffa

Ensimmäinen National Treasure (2004) oli selkeä Indiana Jones -kopio. Joten on vain loogista, että jatko-osa saatiin teattereihin juuri ennen Indyn paluuta. National Treasure: Salaisuuksien kirja on juuri ilmestynyt dvd:nä ja blu-rayna.

Hyvät näyttelijät hukkakäytössä

Jos olisin viisas, kaivaisin esiin edellisen National Treasuren arvostelun ja käyttäisin sitä. Juoni on ihan sama, vaikka mcguffin onkin toki vaihdettu. Kummallista että päähenkilöt eivät koskaan ihmettele sitä, miten he voivat joutua toisen kerran ihan samanlaiseen seikkailuun. Salaisuuksien aarre on tehnyt tutusta sanonnasta uuden version: Jos se on rikki mutta silti menestyy, sitä ei tarvitse korjata.

Voisin tietenkin kertoa juonesta paljonkin mutta miksi nähdä vaivaa? Sillä ei ole mitään merkitystä. Seikkailija Ben Gates ( Nicolas Cage) tekee paluun. Apua Ben saa isältään Patrickilta ( Jon Voight) ja äidiltään Emilyltä ( Helen Mirren). Gatesin perhettä näyttelee siis kolme Oscar-voittajaa. Lisäksi mukana on mm. sellaisia laatunäyttelijöitä kuin Ed Harris ja Harvey Keitel.

Aasta beehen ja sitten ceehen

Ohjaaja Jon Turteltaub on tunari eikä saa hyvistä näyttelijöistä mitään irti. Vaikeaa se tällä käsikirjoituksella olisikin. National Treasure on yhtä juoksemista paikasta toiseen hyvin teennäisen ja epäuskottavan tekosyyn varjolla. Indiana Jonesin lisäksi kupataan Tomb Raideria ja Da Vinci -koodia. Elokuvan rytmi ontuu, ja yli kaksi tuntia tätä on reilusti liikaa. National Treasure: Salaisuuksien kirja tekee toimintaseikkailun ykkösvirheen: se on tylsä.