Menneiden vuosien summa – Marko Hietala ottaa etäisyyttä heavy metalliin uudella suomenkielisellä albumillaan

Kuopiolainen muusikko Marko Hietala on pitkään hiljaa. Hän miettii vastausta kysymykseen, millaisia teemoja uusi albumi käsittelee. Hän on juuri kertonut levyn olevan henkilökohtainen, mutta toisaalta liikkuvan kaukana mielikuvitusmaailmassa. Miten sen nyt tiivistäisi lauseeksi.

– Levyllä mennään humorihtavan bluesahtavista tarinoista suoraan myös jyrkän väkivaltaviihteen puolelle. Siellä on tarinoita, joista kuulee kyllä miehen niiden takana, mutta niissä esiintyvät henkilöt ovat huomattavasti peräreikäisempiä kuin minä, Hietala toteaa ja nauraa päälle.

Lähimpänä laulajan omaa elämää on jo singlenä julkaistu Isäni ääni -kappale. Se on laulajan mukaan levyn tummimmasta ja rauhallisimmasta päästä.

– Se on tarkoituksella vähän hämärä. Siinä kuulee kuitenkin suhtautumiseni asioihin; siihen, että pitää olla inhimillinen, anteeksiantava – ennen kaikkea itselleen, ja elää sen kanssa. Albumin lopettava Totuus vapauttaa kertoo symboliikan kautta sen, miten ainutlaatuinen maailma on.

Marko Hietala on kypsytellyt omaa suomenkielistä sooloalbumiaan pitkään. Ensimmäiset ajatukset tulivat jo parikymppisenä miehenä, kun Tarot-yhtyeen matka oli vasta alussa. Oikea hetki omalle projektille oli kuitenkin vasta nyt.

– Levy on näiden kaikkien vuosien tapahtumien summa. Olen tyytyväinen, että se tapahtuu nyt, koska näin albumi ei ole genrerajoittunut, vaan siinä paistaa musikaalinen historia kautta linjan.

Kappaleet ovatkin syntyneet vuosien aikana kertyneistä sanoituksista ja riffipätkistä, jotka eivät olisi esimerkiksi Nightwishin musiikkiin sopineet. Vanhimmat ovat jopa 15 vuoden takaa.

– Niistä saatiin kasaan kymmenen hyvää kappaletta. Henkiseltä otteeltaan tämä on raskas levy. On painavaa musaa, mutta tarkoituksella ei kuitenkaan menty heavy metal -soundeihin monessakaan kohdassa.

Hietala arvioi levyn olevan helppotajuisempi kuin hänen muiden bändiensä tuotokset.

– Siellä on selkeitä säkeistöjä ja melodista tarttuvuutta, mikä tuli ihan luonnostaan. Mutta ei kaikessa. Jotkut kappaleet menevät paljon pidemmälle progen puolelle.

Eroa aiempaan heavy metal -taustaan Hietala on halunnut hakea tietoisesti jo äänittämisessä, joka tehtiin 1970-luvun tyylillä.

– Äänitimme pohjasoitot koko bändin kanssa kimpassa, jotta saataisiin luotua orgaaninen käsitys bändirytmistä. Nykyisin heavy metal -puolella tahdotaan nakutella kaikki mahdolliset asiat niin tiukasti ”taimiin”, että ei mitään järkeä. Kyllähän sitä aikansa kuuntelee, mutta se vie paljon elävyyttä pois musasta, Hietala sanoo.

– Kun bändi soittaa yhdessä, siinä on paljon enemmän dynamiikkaa, iskua ja hellyyttä. Kaikki eivät ole samaa mieltä, mutta minulle se on huomattavasti aidompaa.

Uutta muusikolle on myös se, että kaikki kappaleet ovat suomenkielisiä. Loppuvuodesta julkaistaan vastaava levy englanniksi.

– Kappaleita on käännetty molempiin suuntiin. Saan kirjoittamiseen paljon inspiraatiota scifi-kirjallisuudesta, jota olen lukenut 15-vuotiaasta asti englanniksi. Sieltä on tarttunut myös hyvin erikoista englanninkielistä sanastoa.

– Mielestäni on hauska ja kunnianhimoinen suunnitelma tehdä levy muutaman miljoonan kansan kielellä, kun se on oma. Vaikka kappaleita kääntää eri kielille, olennaisinta on tarinan kuljetus. Välillä kielikuvia joutuu muokkaamaan reippaasti, ja eihän ne koskaan voi olla aivan absoluuttisen samoja.

Suomalaisista lyyrikoista Hietala sanoo ihailevansa Junnu Vainiota. Myös vanhat iskelmäkäännökset saavat naurunsekaisia kehuja.

– Yksi parhaista on  Frederikin Tsingis Khan, jossa lauletaan ”hirveän miekkansa hilpeästä kalistajasta”. Se on ihan rautaa, vaikka kieli poskella tehtyä, Hietala nauraa.

Nightwish-leiri kokoontuu kesällä Kiteen mökkimaisemissa

Marko Hietalalla on niin monta projektia kesken, että aikataulukaaokseen hallintaan on vain yksi keino: vain ajankohtaisten asioiden miettiminen. Sen vuoksi Hietala ei pysty edes sanomaan, montako festivaalikeikkaa kesälle on luvassa.

– Varmaan kymmenen tai yksitoista. Ehkä, hän nauraa.

Mustan sydämen rovio -albumin kiertue alkaa Kuopiosta kesäkuussa, kun kaupungissa järjestetään ensimmäistä kertaa Rock In The City -festivaali.

– Kunnon rock-festarille on ollut tilausta! Kaikki, joista aiemmin on puhuttu rock-festivaalina, siirtyvät mainstreamiin ja konemusiikkiin. Me tarvitaan oikeita bändejä ja jytkettä, oikeita solisteja eikä mitään hiton nauhoja, Hietala sanoo.

Hän on kuitenkin päättänyt, ettei keikoilla kuulla Nightwishin tai Tarotin musiikkia.

– Uusi levy kestää noin tunnin, joten se riittää, tai sitten soitetaan lisäksi jotain vanhaa progerockia. Nightwish elää edelleen, joten siitä on turha luoda vertailua. Tarotilla on taas niin paljon biisejä, ettei edes pystyisi valitsemaan yhtä...

Kun kesän festivaalikeikat keskittyvät viikonloppuihin, viettää Hietala viikot Nightwish-leirillä Kiteellä tehden ja harjoitellen uusia biisejä.

– Siellä on vuokrattu pieni leirikeskus mökkeineen, ja perheet lähtevät sinne mukaan. Jos pariinkin kertaan päivässä soitetaan biisit läpi, niin loppuaika on luonnossa oleskelua, tikanheittoa, järveen hyppimistä – ja toisilla myös alkoholiharrastuksia.

Nightwish on parhaillaan tauolla, mikä oli yksi syy sooloprojektin tekemiseen. Ulkomaan keikkojakin on mietitty.

– Tammi-helmikuu olisi sellainen aika, jolloin keikkoja ehtisi tehdä. Nightwishin levy ilmestyy todennäköisesti keväällä, joten sitten alkaa taas kiertue bändin kanssa.

Hietala vaikuttaa olevan avoin tulevaisuudelle – ja uusille projekteille. Tietyistä asioista hän kuitenkin haluaa pitää kiinni; kuten siitä, että levyt julkaistaan kokonaisina, ei yksittäisinä Spotify-kappaleina.

– Olen vanhakantainen kuuntelija. Tykkään köllötellä sohvalla ilman puhelinta silmät kiinni ja kuunnella asioita, joita musasta saa irti. Parhaimmillaan musiikilla voi muokata omaa mielentilaansa.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .