Merirosvoradio

MERIROSVORADIO
(BOAT THAT ROCKED)
Brittiläisen elokuvan kultasormen Richard Curtisin (muun muassa Neljät häät ja yhdet hautajaiset, Notting Hill, Bridget Jones -elokuvat) ohjaama ja käsikirjoittama Merirosvoradio (Boat That Rocked) saa katsojansa sydämen soimaan. Vuosi 1966. Eletään brittipopin suurinta kukoistuskautta. Levyt myyvät hyvin, kansa on innoissaan, mutta BBC:llä pop- ja rock-musiikki on ylenkatsottua ala-arvoista hapatusta. Siksi sananmukaisesti puolet kansakunnasta kuuntelee mereltä ohjelmaa lähettäviä merirosvoradioita. Puolilaittomilla asemilla soitetaan sitä, mitä kansa tahtoo kuunnella.

Riemukas Radio Rock

Radio Rock on merirosvoasemista suosituin. Nuorimies Carlin ( Tom Sturridge) saapuu rauhoittumaan Radio Rockin laivalle äitinsä ( Emma Thompson) toivomuksesta. Asemaa johtaa peribrittiläinen Quentin ( Bill Nighy). Sen tähti-dj on amerikkalainen Kreivi ( Philip Seymour Hoffman). Entisiin hommiin palaava dj-legenda Gavin ( Rhys Ifans) tosin uhkaa Kreivin asemaa. He ja kaikki muutkin radiopersoonat toimivat rakkaudesta musiikkiin ja tekevät työtään koko sydämellään.

Elokuva toimii hyvin pitkälle juuri persoonallisuuksiensa kautta. Varsinainen juoni on ohut. Kenneth Branagh esittää kieli poskessa hallituksen tiukkapipoista ministeriä, joka vannoo lopettavansa merirosvoradioiden toiminnan. Lopetustaistelu jää kuitenkin taustalle, eikä ministeri koskaan tunnu varteenotettavalta tarinan roistolta. Paremminkin hänen avullaan tehdään pilkkaa virallisesta järjestelmästä, joka elokuvan mukaan inhoaa vapautta ja haluaa olla kansalaistensa yläpuolella.

Hauskoja tyyppejä

Henkilöhahmot ovat rakastettavia tyyppejä. Juttua riittää, ja se on enimmäkseen hauskaa. Välillä vähän tapellaan, mutta lopulta riidat sovitaan. Sillä tärkeintä on kuitenkin radioasema, musiikki ja systeemin vastustaminen.

Loppujen lopuksi Merirosvoradion kapina on kovin kilttiä ja meno muutenkin kovin pikkusievää. Sen on kaikessa epärealistisuudessaankin sympaattista seurattavaa. Uskallan olla aika varma siitä, että elokuvan kuvauksissa on ollut hyvä fiilis ja näyttelijät ovat nauttineet työstään.

Ennen oli paremmin

Merirosvoradio on avoimen nostalginen elokuva. Tämä koskee tietenkin varsinkin musiikkia, mutta ei ainoastaan sitä. Vähintään taustalla voi kuulla lähes jatkuvasti jonkin brittipopin 1960-luvun klassikon ja joskus kuullaan jenkkisoundeja. Elokuvan 1960-luku on aurinkoinen, hyväntuulinen ja tyylikäs. Se on 1960-lukulaisempi kuin oikea 1960-luku koskaan oli.

Runsaan dialogin ja radiotoiminnan välissä Cavin-nuorukainen aikuistuu ja saa ystäviä. Elokuvan alussa hänellä on poikuus tallella, eikä hänellä ole mitään tietoa omasta isästä. Elokuvan lopussa... no, katsokaa itse.

Ohjaus ja käsikirjoitus: Richard Curtis. Pääosissa: Philip Seymour Hoffman, Bill Nighy, Rhys Ifans, Tom Sturridge, Gemma Arterton. Tyylilaji: draamakomedia (K11).