Meshuggah - Koloss

Nuclear Blast

Meshuggah painii seitsemännellä levyllään edelleen täysin omassa sarjassaan. Hankalasti avautuvaa matematiikkametalia soittava orkesteri on vuosien saatossa inspiroinut monia muusikoita ja sen soundin apinointi on tuottanut toinen toistaan onnettomampia bändejä, jotka eivät pärjää alkuperäiselle millään tasolla. Tahallisen vaikeasti avautuva jazzista ammentava polyrytmikikkailu on Kolossuksella edelleen komean kuuloista, mutta bändi tuntuu jämähtäneen oman ilmaisunsa vangiksi.

Meshuggahista on muutaman viime levynsä myötä tullut orkesteri, jonka albumit löytyvät jokaisen itseään kunnioittavan metallifanin hyllystä ja joita kuunnellaan porukalla bändin soittotaitoa ihaillen. Muuta funktiota metelöinnille ei tunnu löytyvän. Yksin kotona kuunneltuna nykivää mekkalaa jaksaa juuri ja juuri pari biisiä, jonka jälkeen tylsistyy taatusti. Ennalta-arvaamaton tahtilajikikkailu on muuttunut itseisarvoksi.

Meshuggah on silti yksi tämän hetken taitavimmista ja tärkeimmistä metallibändeistä. Siitä pitää vain osata nauttia muutama biisi kerrallaan. Suuremmista annoksista tulee ähky.

Aki Lehti

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.