Mestaripelimanni Heikki Lahti on kuollut

Heikki Lahti menehtyi kotikaupungissaan Jämsänkoskella torstaina.

Kyynelvalssi on soinut taas monen suomalaisen pelimannin kotona, kun on tullut tieto mestaripelimanni Heikki Lahden kuolemasta. Toisen legendaarisen mestaripelimannin, halsualaisen Otto Hotakaisen säveltämä tunteikas valssi oli yksi Lahden mielikappaleita, jota hän esitti mandoliinillaan niin konserteissa kuin ystäviensä muistollekin ja sai joka kerran kuulijansa liikuttumaan syvästi musiikin voimasta.

Heikki Lahti oli syntynyt nimipäivänään eli tammikuun 19. päivänä 1934 ja täyttänyt 85 vuotta menehtyessään 7.2.2019 Jämsänkoskella, josta oli tullut hänen kotikaupunkinsa varsinaisen leipätyön myötä. Vuosikymmeniä kestäneen työuransa Lahti teki ammattikoulun metallityön opettajana. Syntymäpaikka oli Suolahdessa.

Musiikki tuli Heikki Lahdelle kuten hänen veljilleenkin sukuperintönä. Isä ja ukki olivat soittajia. Nuorin veli soitti ammattilaisena Helsingin kaupunginorkesterissa, ja vanhin veli Eero sai Heikin tavoin mestaripelimannin arvon Kaustisen kansanmusiikkijuhlilta.

Nuoruudessaan Lahti soitti sivutöinään paljon tanssimusiikkia, eikä myöskään vieroksunut sitä sen jälkeen, kun oli 1970-luvulla saanut innostuksen kansanmusiikkiin. Pääsoittimena ollut viulu, basso ja kitara vaihtuivat mandoliiniin, jonka soittajana ja kouluttajana Lahti jätti sitten pysyvän jäljen suomalaiseen pelimannimusiikkiin.

 

Mandoliinin soittajana mestaripelimanni oli paljolti itseoppinut. Nuoteista hän ei juuri välittänyt, vaan rakensi ohjelmistonsa määrätietoisella ja uutteralla harjoituksella. Kursseillaan hän kertoi aloittavansa usein soiton kotonaan yöllä neljän aikaan, ja kiperimmät kappaleet tulivat esityskuntoon vasta vuoden tai vuosien harjoittelun jälkeen.

Mutta jälkikin oli sen mukaista. Amerikkalaisvalmisteisella Gibson-mandoliinillaan mestari hämmästytti kuulijansa kerta toisensa jälkeen yhtä lailla haikeilla venäläistyyppisillä valsseilla kuin todellista taituruutta vaativilla polkilla, joita Lahti poimi erityisesti Polkka-Otoksi sanotun mestariystävänsä Otto Hotakaisen soitteista. Ei ollut juuri tilaisuutta, etteikö Heikiltä olisi pyydetty jossain vaiheessa Oton Lokakuun polkkaa, josta tuli hänen tunnuskappaleensa.

 

Mandoliinilla on suomalaisessa kansanmusiikissa pitkät perinteet, vaikka soitinta myös vierastettiin. Monien korvissa sen soitto oli pelkkää rämpytystä ennen kuin Heikki Lahti aloitti laajamittaisen opetuksen 1980-luvulla.

Vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen Lahti kiersi pitämässä mandoliinikursseja Eero-veljensä ja ”vakiotämmärinsä”, hanuria kuin myös mandoliinia soittavan Katja Lampisen kanssa ja loi sadoille oppilailleen yhtenäisen tyylin, joka kelpasi kaikille ja kaikkialle – jopa kirkkoihin ja klassisen musiikin suuriin konserttisaleihin.

Merkkihetkiä mestaripelimannin uralla olivat yli sadan mandoliinin suurkonsertit, joihin hän kokosi oppilaitaan sekä Kaustiselle että Jämsänkoskelle. Huikean soiton ohessa Lahti sai kuulijansa hyvälle tuulelle myös loppumattomilla tarinoillaan pelimannien elämästä.

Mestaripelimannin arvon Lahti sai vuonna 1991. Suomen kansanmusiikkiliiton korkein tunnustus, kultamerkki, tuli kolme vuotta myöhemmin. Mandoliinin arvostuksen kasvaessa Lahti hyväksyttiin antamaan opetusta myös Sibelius-Akatemiaan.

Heikki Lahden trio oli viime kesään saakka yksi suomalaisen kansanmusiikin nimekkäimmistä yhtyeitä yhtä lailla kuin myös se Komia, jossa trio yhdisti taitonsa Kaustisen viulupelimannien johtohahmon Mauno Järvelän ja tämän soittokavereiden kanssa.

Vaikka aika jätti mestarista, niin elämäntyö säilyy, kun hyvässä opissa ollut ”tämmäri-Katja” on jo jonkin aikaa jatkanut mandoliinisoittajien koulutusta ja nousi itsekin mestaripelimanniksi viime kesänä.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 1 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .