Mestarit kotiareenalla

Muistan lukioikäisten kaverusten Myöhä-yhtyeen keikan joskus toistakymmentä vuotta sitten. Näistä soittajista tulee vielä jotakin, oli silloin äärimmäisen helppo päätellä.

Ja tulihan niistä, sillä nyt noin kolmikymppisillä muusikoilla on takanaan jo monta hienoa taiteellista huippua. Tähän asti kirkkaimmat voitot ovat tulleet ehkä Kalevi Louhivuoren Sun Trion ja Jori Huhtalan sekä Antti Kujanpään Kvaldan kautta.

Big Blueksi uusnimetty Myöhä edustaa juuri jyväskyläläisille tyypilliseksi osoittautunutta uskollisuutta ja sitkeyttä. Joona Toivanen Trion ja Kvaldan tavoin se on yhtye, joka kestää aikaa, pysyy, vaikka muusikot muuttavat, muuttuvat ja kasvavat niin että kohina käy.

BB-soittajien kotipaikat löytyvät tätä nykyä Göteborgista, Berliinistä ja Helsingistä. Lahjakkailla muusikoilla riittää monenmoista vientiä, joten on mahtavaa että muistetaan pitää yhteys tiiviinä myös niihin ensimmäisiin tärkeisiin soittajakumppaneihin.

Big Bluen ensimmäinen vuonna 2011 tehty levy oli jo liki täysosuma. Popparin keikalla kuultiin kuitenkin pääasiassa uutta materiaalia, huhtikuussa ilmestyvän kakkoslevyn levyn kappaleita. On muuten sävellyksiltään erityisen vahva levy tulossa!

Keikkatilanteessa bändikemia nousee kuitenkin tärkeimmäksi. Jori Huhtalan ja Antti Kujanpään välillä on hyvin vahva yhteys, basso ja piano puhuvat impressioissa tajuttoman herkästi yhteistä kieltä. Rumpali Joonas Leppänen ohjailee pulssia hyvin suurella itseluottamuksella, vapautuneesti luonnostellen. Se soolokin oli vallan mainio, kaikessa energisyydessään rumpusooloksi poikkeuksellinen hyvin jäsennelty.

Kaiken kruununa soi tietysti Jorma Kalevi Louhivuoren ylivertainen trumpettitaituruus. Louhivuori tuntuu koko ajan laajentavan soundipalettiaan, trumpetin ilmaisukyky on kasvanut huikeaksi. Elektroniikan käyttökin on tätä nykyä liki huomaamattoman hienovaraista, täysin ”oikeaan” soittamiseen sulautunutta.

Jyväskylän nykyinen jazzilme on laimeahko, joten oli mukava havaita kunnon säpinää nyt kun entiset omat pojat kävivät näyttämässä jazzin mallia. Paikalla oli myös monta manan majoille menneen Jyväskylä Summer Jazzin aktiivia, joten oli helppo ajautua haaveilemaan paremmasta tulevaisuudesta.

Jotain isompaa kihausta kaupunkiin taas kaivattaisiin. Jos ei ihan festivaalia, niin ainakin nämä omat suuruudet ansaitsivat kunnon spektaakkelin vielä joskus. Miten olisi Big Bluen, Joona Toivanen Trion, Sun Trion ja Kvaldan yhteinen minifestari?