Mia Malmi (Toim.) - Hullu akka! Kirjoituksia naiseuden pimeältä puolelta.

MIA MALMI (TOIM.)

Hullu akka! Kirjoituksia naiseuden pimeältä puolelta.

Like 2010. 251 s.
Eikö naiseutta ole käsitelty jo kyllästymiseen saakka? Tätä kysyy Hullu akka! -esseekokoelman toimittanut Mia Malmi teoksen johdannossa. Sietääkin kysyä, sillä feminismistä on sitten 1970-luvun kirjoitettu vuolaasti ja usein kliseitä toistaen.

Malmi on antanut kirjoittajille vapauden päättää itse oman tekstinsä lajin ja aiheen. Tarjolla on runsas kattaus niin sosiaalipoliittista tutkimusfaktaa, vihan historiaa kuin henkilökohtaisia ahdistuksen purskahduksiakin. Mahtuu mukaan psykoanalyysiakin.

Kirjoittajat ovat kirjoittamisen ammattilaisia, kirjailijoita ja toimittajia, ja se näkyy lopputuloksesta. Tekstit ovat viimeisteltyjä, hiottuja ja hauskoja. Turhaa kielellä kikkailua ei yritä kukaan. Akateemiseen sanahelinäänkään ei sorruta, vaan asiaan sukelletaan suoraan ja surutta.

Yksilö ja joukot

Hullujen akkojen tekstit paljastavat feminismin murrostilan. Toimittaja Anna Perho julistautuu ensi sanoikseen anti-feministiksi, sillä hän kieltäytyy kiljaisemasta "Patriarkaatin vika!" niissä tilanteissa, kun päämäärien saavuttaminen riippuu enemmän omasta saamattomuudesta kuin sukupuolesta.

Perhon teksti muistuttaa, että suurin nykyfeminismin taistelu käydään konservatiivisen ja liberalistisen feminismin välillä. "Miksi minun pitäisi pitää yhtä vaikkapa Sarah Palinin kanssa", Perho kysyy. Niinpä. On aiheellinen kysymys, kannattaako naisten pitää yhtä vain sukupuolensa vuoksi.

Kokoelma kyseenalaistaa herkullisesti koko feminismin määritelmän. Kirjoittajakaartiin on valittu toisen sukupuolen kiintiöedustajana kirjailija Roman Schatz, jonka riemukas Naisen haastattelu- teksti pakottaa pohtimaan sukupuolten toisilleen esittämiä kohtuuttomia vaatimuksia. Stereotypiat ovat vangitsevia ja ahdistavia, kohdistuivatpa ne kumpaan sukupuoleen hyvänsä.

Hoivavietittömät

Liikaa tallatuille urille kokoelma uhkaa luisua, kun käsittelyyn pongahtaa tuttu työn ja perheen problematiikka. Naiset ovat huonoja äitejä, mikäli he rakentavat uraa, ja kunnianhimottomia lähiömammoja, mikäli he eivät sitä rakenna.

Piristystä äitiys-teemaan tuovat toimittaja Anna Kortelaisen omakohtainen kuvaus kahden naisen uusioperherakkaudesta ja toimittaja Sunniva Strömnesin hellyttävä teksti äitipuolen vaikeasta kiintymyksestä uuden miehen entisen vaimon lapsiin. Perhe paljastuu kameleonttimaiseksi instituutioksi, joka elää omaa elämäänsä iloisen piittaamattomana sille asetetuista virallisista rajalinjoista.

Niin tärkeä kuin äiti-teema onkin, sen rinnalle kaipaisi kuvauksia lapsettomuuden tietoisesti valinneista itsenäisistä naisista. Nyt kokoelmaan ei mahdu yhtäkään tarinaa selvästi hoivavietittömästä naisesta. Sääli, sillä puute nakertaa tavoiteltua näkökulmien rikkautta.

Toinen sinänsä lupaavan kokoelman sudenkuoppa on ruumiillisuuden ylikorostus naisen vihaa käsittelevässä osiossa. Kaikki naiset eivät muutu hirviömäisiksi raivottariksi PMS-oireiden kourissa, eikä biologia toisaalta oikeuta naistenkaan nyrkkien heiluttelua.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.