Michael Connelly - Sokkelokuja

MICHAEL CONNELLY Sokkelokuja Suom. Kimmo Paukku. Gummerus 2007, 440 s.

Joissain viimeisimmistä jännäreistään Michael Connellyn päähenkilö Harry Bosch on ollut avoimen poliittinen. Silloin kun asia ei liity juoneen, suora politiikan teko proosassa on yhhyh.

Sokkelokujankin lukeminen alkaa maittaa eiliseltä kaurapuurolta. Mutta kun hommat kiertyvätkin niin, että politiikalla on jotain tekemistä juonen kanssa, on asian maisti jo ihan toinen. Connellyn tuotannon ykköseksi ei Sokkelokuja yllä. Se on perusvarmaa Bosch-tasoa ja sellaisena parempaa kuin useiden muiden paras.

Edellinen Connelly-suomennos Avoin ja ratkaisematon jäi keskeneräiseksi. Siihen verrattuna Sokkelokuja on jo tasoa parempi. Muistelen kuitenkin, että alkupään Boschit olivat Sokkelokujaakin antoisampaa tavaraa. Silloin Bosch ei vielä ollut niin huono poliisi, että lätkä pitäisi ottaa pois. Tai saattoi ollakin, mutta se ei huolettanut, koska kirjoissa oli riittävästi vetoa.

Connelly ei esittele henkilöidensä garderobia valmistajan nimellä mainittua sukkaparia myöten. Hyvin useinhan amerikkalainen nykydekkari on samalla postimyyntiluettelo. Connelly on siinä mielessä vanhanaikainen, että hänellä onnistuu tai epäonnistuu aina tarina, ei oheismarkkinointi. Sokkelokujan onnistumiseen vaikuttaa riittävästi annosteltu vainoharhaisuus, eli oletettu salaliitto. Lisäksi, kun väkivaltaa esiintyy, sille on olemassa ainakin jonkinmoinen peruste.

Dekkari on riittävän hyvä silloin, kun sitä lukiessa ei harmita, ettei ole muuta lukemista. Sokkelokujan lukemista ei tarvitse harmitella.

MARKO IKÄVALKO

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.