Mielen voima

JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASTEATTERI

Tyynymies

Ensi-ilta Ilokivessä 21.4.2010

Irlantilaisen näytelmäkirjailijan, Martin McDonaghin (s. 1970) teksti Tyynymies esittää saman kysymyksen kuin eräs Edgar Allan Poen kauhukertomus. Jäljitteleekö taide todellisuutta, vai kenties jopa karmealla tavalla päinvastoin?

Annu Sankilammen intensiivisesti ohjaama esitys ottaa heti huomioon tilan ja McDonaghin tekstin monet psyykkiset jännitteet. McDonaghin teksti on niin haastava ja oivaltava, että se pakottaa jyttiläiset tekemään asioita tosissaan.

Askeettinen pyöreä näyttämötila riisuttuine rekvisiittoineen ja kuulusteluvaloineen tuottaa hyvin pelkistetyn ja esittäjäkeskeisen draamallisen tilan. Sekä esityksen psyykkisen että fyysisen ulottuvuuden. Valot ovat sekä uhka että fantasian avautumisen mahdollisuus.

Näennäisesti kyse on "totalitaarisesta valtiosta" ja sen terrorista. Mutta piilotekstinä vaikkapa taidekritiikin inkvisitiosta, kritiikistä murhana ja taiteilijasta uhrina. JYT:in esityksessä tätä ei nosteta pintaan, mutta se on olemassa sille, jonka mielikuvitus ja havaintokyky sen sallivat.

Ja kun esityksen pääosassa on virtuoosimainen ja muuntautumiskykyinen näyttelijä Aaro Vuotila, fantastisia ja surrealistisia kertomuksia väsäävänä nuorena kirjailijanalkuna Katurian Katuriana, on esityksen perusta jo laskettu.

Vuotilalla on erinomainen puhetekniikka, mutta myös vaistomainen lahja ottaa kontaktia vastanäyttelijäänsä. Varsinkin esityksen toisella puoliskolla Vuotilan ja Antti Viitamäen (kuulustelija Topolski) välinen kiistely kehittyy loistavaksi sanailuksi.

Marjo Vihavaisen rooli naiskuulustelija Arielina on sekin hyvin johdonmukainen roolityö. Mutta tuleeko inhimillinen särö panssariin pikkusen liian myöhään? Jaakko Junttilan tulkitsema kehitysvammainen Michael, Katurian huomenveli, kerää niin ikään katsojien kaikki sympatiapisteet.

Näytelmän lopputilannetta ajatellen, olisiko esityksen shokkiarvo alkuruudussa pitänyt olla vielä astetta kovempi? Silloin olisi ensimmäisen puoliskon muutamat tyhjät kohdat pystytty välttämään. Mutta mitä siitä, joka tapauksessa JYT:in esitys on kokonaisuutena mainiota ja kiehtovaa teatteria!

Käsikirjoitus: Martin McDonagh. Ohjaus: Annu Sankilampi. Äänet: Antti Koivistoinen. Valot: Jukka Väisänen. Rooleissa: Aaro Vuotila, Jaakko Junttila, Antti Viitamäki, Marjo Vihavainen.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.