Mikko Niskanen - Käpy selän alla, Lapualaismorsian, Asfalttilampaat

mIKKO NISKANEN
Käpy selän alla,
Lapualaismorsian,
Asfalttilampaat
Finnkino
Mikko Niskasen (1929-1990) juuret olivat keskisuomalaisessa maalaismiljöössä, jonne hän silloin tällöin palasi myös elokuviensa myötä. Nyt esillä olevassa kolmen elokuvan dvd-kokoelmassa Niskanen kuitenkin näyttäytyy kaupunkilaisnuorison ongelmien hahmottajana. Nuorison näkökulma oli esillä jo Niskasen esikoisteoksessa Pojat (1962), jossa kuvattu kasvutarina sijoittui sota-ajan Ouluun.

Niskanen on aina ollut nuorison tuntojen kuvaaja: Käpy selän alla (1966), Lapualaismorsian (1967) ja Asfalttilampaat (1968) tilittävät omalta osaltaan 1960-luvun maailmankuvaa. Niskanen puhuu rakastamisen tärkeydestä ja tekee sen tavoilleen uskollisena hyvin hienovaraisesti tarkkojen ihmiskuviensa kautta.

Nuorisokulttuurin alku

Käpy selän alla kuuluu suomalaisen uuden aallon elokuvan keskeisiin teoksiin. Marja-Leena Mikkolan käsikirjoitukseen pohjautuva teos kuvaa opiskelijanuorison elämäntyyliä hetkellä, jolloin uudenlainen nuorisokulttuuri nosti päätään. Lomaa vietetään kesäisessä luonnossa ja tunteiden tulkkeina nähdään Riitta ( Kristiina Halkola), Santtu ( Eero Melasniemi), Leena ( Kirsti Wallasvaara) ja Timppa ( Pekka Autiovuori).

Kriisit kuuluvat näihin hetkiin, ja kuvatessaan kaupunkilaisnuoria luonnon keskellä Niskanen lähestyy hänelle ominaista maisemallista näkökulmaa. Elokuvassa on energiaa ja intoa, jota Kaj Chydeniuksen säveltämät laulut erinomaisesti siivittävät. Teoksen kaikupohja on vahvan emotionaalinen, näyttelijäntyöt hehkuvat ja Niskaselle ominainen improvisaation läsnäolo on kaiken aikaa hienolla tavalla aistittavissa.

Lapualaismorsiamessa elettiin kiireistä ja hetkittäin kuumeista todellisuutta. Tietoisuuden heräämisen ja maailmanparantamisen kuvaus liittyy Arvo Salon kirjoittamaan Lapualaisoopperaan, joka on Niskasen elokuvan taustalla. Arvojen murroksessa kamppailevat nuoret heijastavat esiin omia tuntojaan, ollaan jatkuvassa käymistilassa, yhteiskunnallisten vaatimusten ja yksilöllisten toiveiden ristipaineessa.

Tätä maisemaa elettiin Kirsti Wallasvaaran, Kristiina Halkolan, Pekka Autiovuoren, Jukka Sipilän, Aulikki Oksasen, Pekka Laihon ja Heikki Kinnusen näyttelijäntöiden myötä. Niskasen elokuva on tietoinen 1960-luvun kapinahengestä, vapaasti liikkuvasta ajasta, jota dokumentoidaan tiiviisti.

Polttava kutsumus

Asfalttilampaiden aiheen Niskanen koki läheiseksi. Kyse oli sanomasta puhtaasta, maisteri Ville Hermanin (Eero Melasniemi) ja talonmiehen tyttären Liisa Kannisen (Kirsti Wallasvaara) välisestä rakkaudesta, joka joutuu koville ahdasmielisessä pikkukaupunkiympäristössä.

Niskasella oli ongelmia tuotannon kanssa, koska hänen käsikirjoituksensa ei heti kelvannut tuottajille, vaan sitä muokkasivat osittain elokuvan näyttelijät. Teoksen romanttislyyrinen henki oli täten muuttunut, ja siihen tuli laskelmoivia piirteitä. Jörn Donnerin seksikohtaus herätti myös ristiriitoja.

Perusasetelmansa tasoilla Asfalttilampaat on kuitenkin vahvaa ja koskettavaa elokuvaa. Kuvauksessa on sävykkyyttä ja näkökulmaltaan elokuva on tuon ajan hermolla elävä tuote.

Mikko Niskanen oli monessa mielessä kotimaisen elokuvan kehitystä ja kokonaiskuvaa sitonut hahmo, joka omasi polttavan taiteilijakutsumuksen. Niskasen kuohuva temperamentti lävisti myös hänen elokuvallista muotokieltään ja usein Niskanen samastui voimallisesti teoksiinsa. Niskaselle elokuva oli sisäisen elämän hahmotusta ja hän oli tuotannossaan hyvin uskollinen ihanteilleen. Elämän kohtalollinen väreily sai väritteensä elokuvien kuvissa ja äänissä.