Mikko-Olavi Seppälä ja Riitta Seppälä – Aale Tynni. Hymyily, kyynel, laulu.

Lyriikkamme ihailtu ja kiistelty grand lady Aale Tynni (1913–1997) on saanut juhlavuotensa kunniaksi läheltä ja tarkasti kirjoitetun elämäkerran. Aale Tynnin tyttären Riitta Seppälän ja tämän pojan Mikko-Olavi Seppälän työnjaossa tytär on muistellut ja poika tutkinut. Hymyily, kyynel, laulu ulottuu syvälle runoilijaan niin ihmisenä kuin taiteilijanakin. Juhlavuotta kunnioittaa myös aiemmin syksyllä ilmestynyt Koottujen runojen uusi laitos.

Tynni oli syntyisin Keski-Inkerin Kolppanasta. Perhe pakeni Suomeen ja sai Suomen kansalaisuuden 1922. ”Kotimme oli aina inkeriläinen”, sanoi Aale Tynni, vaikkei hän koskaan ajolähdön jälkeen vieraillutkaan Inkerissä. Tynnistä tuli Suomen ensimmäinen naispuolinen akateemikko yhdessä Eeva-Kaarina Volasen kanssa 1982.

Elämäkerta tarjoaa merkityksellisiä välähdyksiä jo lapsuus- ja nuoruusvuosilta. Perheen palvelustyttö lauloi karmaisevia arkkiveisuja, ja Tynnin ensimmäinen runo oli synkkä balladi, joskin kuulijat nauroivat sille. Sittemmin balladimuodosta tuli yksi Aale Tynnin tunnusmerkeistä.

Kouluaikoinaan Aale Tynni oli innostunut naisasiasta, Buddhasta, Tagoresta ja yleensä intialaisesta kirjallisuudesta. Suhde kristinuskoon oli kaikkea muuta kuin sovinnainen. Tämä korostui sittemmin runoissa.

Myös varhainen pasifistinen juonne on kiintoisa. Tynnin myöhempää patrioottisuutta on korostettu tähän nähden ehkä liikaakin, sillä fanaattisuutta ja sodan ihannointia hän ei hyväksynyt, vaikka poliittisesti olikin valinnut puolensa.

Tynni oli kuullut ikätoverinsa Saima Harmajan painottavan sanonnan luonnollisuutta. Siitä tuli hänenkin ohjenuoransa, mutta rytmiä hän piti runon olennaisimpana tekijänä.

Esikoisteos Kynttilänsydän (1938) otettiin suopeasti vastaan. Myös myöhempien teosten tahtoihmisen eetosta kiitettiin, vaikkei runoilija halunnutkaan esiintyä naispuolisena Juhani Siljona.

Elämäkerrassa perataan aiheellisesti Aale Tynnin kenties suosituinta ja toivotuinta runoa, Kaarisiltaa, ”sitä ihanaa runoa”. Tynni ei ollut kovin halukas antamaan sille lausunta- ja sävellyslupia, sillä se oli hänen mielestään ymmärretty perusteellisesti väärin. Se ei ollut hymistelevä kristillinen runo vaan runo kohtalotietoisuudesta, jopa taiteen kohtuuttomuudesta: onko kärsimyksen tuottaminen koskaan oikeutettua?

Elämäkerta erittelee tasapuolisesti runoilijan taiteellisia periaatteita ja teosten vastaanottoa. Silloisen kirjallisen kentän leiritietoisuus tulee usein esille. Tynni oli kulttuuripoliittinen vaikuttaja ja sellaisena kiistanalainen, mutta myös hänen runojensa mitallisuus ja soinnikkuus jakoivat mielipiteitä jopa ohjelmallisesti.

Tynnin suhde modernismiin ei ollut yksiviivainen, vaikkei hän kokeiluistaan huolimatta tuntenutkaan vapaata mittaa omimmaksi ilmaisukeinokseen. Hän huomautti myös, että lyriikan modernismi on laajempi ja monisäikeisempi ilmiö kuin jumittuminen vapaaseen mittaan.

Myöhemmin modernistiset kriitikot lievensivätkin kantojaan. He olivat vierastaneet ”rytmisolinaa”, mutta Tuntematon puu (1952) sai kiitosta uudistuksellisuudesta, jopa kokeellisuudesta, vaikka sen humoristinen runo Keisari kaalimaassa ironisoikin modernistien odotuksia.

Aale Tynnin suomennostyöt ulottuivat Kreikasta ja Irlannista Islantiin. Vielä 1985 hän julkaisi suomentamansa ja toimittamansa valikoiman Rouva Satakieli, joka sisältää keski- ja eteläeurooppalaisia kansanlauluja. Hänen musiikkiassistenttinsa tässä työssä oli Toni Edelmann, josta tulikin Tynnin hovisäveltäjä.

Elämäkerrassa valotetaan yksityiselämän dramaattisuutta, mutta sillä ei hekumoida. Tynnin toisen aviopuolison Martti Haavion vaikutus ja runoilijoiden keskinäinen tekstidialogi on avattu Aale Tynnin postuumissa, Riitta Seppälän toimittamassa teoksessa Kuva kaivattuni (2005).

Martti Haavio kuoli 1973. Sen jälkeen Aale Tynnin lyriikka kumpusi paljolti surutyöstä. Äitiyden ja biologisiksi kutsuttujen lapsirunojen lyyrikko joutui kokemaan myös kahden lapsensa ennenaikaisen kuoleman.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.