Mikko ja Laura laittoivat Keski-Suomen kotiseutulaulun uusiksi – kuuntele tästä!

 

Ensimmäinen idea maakuntalaulujen uudelleenversioinnista syntyi kaukana maakunnista, Pariisin taiteilijaresidenssissä kuusi vuotta sitten. Saksofonisti Mikko Innanen oli muusikkona tottunut kiertämään Suomea ja istumaan autossa pitkiäkin aikoja. Hän arvelee, että sillä on ollut alitajuisesti suuri merkitys, vaikka idea jalostuikin vasta Ranskassa.

– Kun synkkänä vuodenaikana ajaa autolla, on se vähän ykstotista hommaa. Maakuntarajojen vaihtuminen on ainoa asia, mitä matkan aikana tapahtuu, Innanen nauraa.

 

Suomalaiset vanhat maakuntalaulut saivat pian uudenlaisen käsittelyn, kun Innanen teki niistä omat instrumentaaliset jazz-versionsa. Maakuntalauluja hän on kiertänyt esittämässä viime vuosina vaihtelevilla kokoonpanoilla haitaristi Veli Kujalan, tuubisti Petri Keskitalon ja rumpali Mika Kallion kanssa.

– Maakuntalaulut ovat jostain syystä kiinnostaneet minua aina. Niitä ei 1980-luvulla laulettu ala-asteella sillä tavalla kuin aiemmilla sukupolvilla. Alkuperäiset sanoitukset ovat olleet aika hurjia, kun on naapuriheimojen verestä lauletty, mutta meillä onkin ollut ajatus soittaa kappaleet täysin uudenlaisella tavalla.

 

Kiertueensa lomassa Innanen kypsytteli ideaa ”maakunnallisesta kokonaisteoksesta”. Kun hän tapasi sattumalta kustantanjan edustajan keikallaan, alkoi yhteistyö, jonka tulos Mikko Innasen maakuntauudistus, julkaistaan elokuussa. Jazzmuusikoiden lisäksi nyt myös parikymmentä runoilijaa on tarttunut maakuntalauluihin ja tehnyt omalle maakunnalleen kokonaan uudet tekstit.

– Runoilijoille annettiin rajoitteeksi vain kesto sekä se, että tekstin on liityttävä omaan maakuntaan. Osa kirjoitti uuden tekstin perinteisen maakuntalaulun pohjalta samantyylisellä poljennolla, osa on puolestaan ollut täysin irti tällaisista. Levyllä esimerkiksi Hannu Salama lukee isoisänsä tekstiä Karjalasta. Se on lyhyt, mutta varsin väkevä teos, Innanen kuvailee.

Savossa maakuntarunon on kirjoittanut somalialais-suomalainen runoilija Mohamed Ahmed Haji Omar. Se on Innasen mukaan perinteinen, ja lempeä runo Savon mailta.

– Lähestymistavat ovat olleet hyvin erilaisia. Jotkut ovat tehneet kriittisiäkin tekstejä. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että maakuntalauluihin olisi tehty uudet sanat, vaan jokaisesta maakunnasta on tehty kokonaan uusia tekstejä ja kappaleita.

Teoksessa, jota Innanen kutsuu soitannallis-lyyriseksi eepokseksi, on mukana suomen kielen lisäksi kappaleita myös ruotsiksi ja saameksi. Kaikki maakunnat ovat edustettuna, vaikka joitain kappaleita jouduttiin lopputuloksesta jättämään pois.

– Joistain maakunnista on olemassa useita maakuntalauluja, ja tässä teoksessa ei välttämättä ole kaikista se virallisin versio. Savo on siitä harvinainen maakunta, että se oli ainoa, josta löytyi vain yksi laulu.

 

Maakuntalaulujen kanssa vuosia kiertäneellä muusikolla on jo näkemys, miten laulut uppoavat yleisöön. Jazz-versioista kappaletta ei ole aina helppo tunnistaa, koska genren tyylin mukaisesti keikat eivät ole koskaan keskenään samanlaisia ja musiikki elää hetkessä. Tunnistaminen on paljon myös kuuntelijan iästä kiinni.

– Etelä-Suomessa ja pääkaupunkiseudulla maakuntalaulut eivät varsinkaan nuoremmalle sukupolvelle ole tuttuja. Mutta vanhemmilla ihmisillä, ja varsinkin kauempana Etelä-Suomesta, on lauluihin vahva yhteys. Keski-Suomessa jopa nuoret tunnistavat kappaleita, Innanen kertoo.

Erityisesti Karjalaisen laulu on usein tunnistettu yleisössä, myös Savolaisen laulu jossain määrin.

– Ne ovat hienoja hetkiä, kun huomaa, että yleisö alkaa laulaa mukana, vaikka jazz-versio on hyvin abstrakti. Sellaista ei pääse kokemaan, kun soittaa omia sävellyksiään.

Maakuntaprojekti sekä parikymmentä vuotta ympäri Suomea kiertämistä on tehnyt saksofonistiin pysyvän vaikutuksen.

– Siitä puhutaan paljon, kuinka Suomi voisi olla elinvoimainen isojen kaupunkikeskittymien ulkopuolella. Vanhemmiten olen ymmärtänyt sen arvon, että pääsee esiintymään eri puolille Suomea. Se tuottaa omat haasteensa, että Suomessa on ihmiset ripoteltuna eri puolille, mutta se on myös valtava rikkaus.

Aiempi kiertue, Innasen Maakuntalaulu-uudistus, on muuttanut nimensä muotoon maakuntauudistus. Sisältääkö se nyt poliittista sanomaa?

– Joitain ajatuksia saattaa olla, mutta en halua ottaa asiaan kantaa. Jätän pohdiskelut kuulijalle.

 

 

 

 

Se alkaa niinkön että männikkö – Kirjailija Laura Laakson Keskisuomalaista valelmaa on hulvaton, tajunnanvirtamainen proosaruno

 

Kirjailija Laura Laakso, 45, sai kunnian tarttua Keski-Suomen kotiseutulauluun säveltäjä, saksofonisti Mikko Innasen maakuntalaulujen uudistamisteoksessa Mikko Innasen maakuntauudistus – soitannollis-lyyrillinen eepos.

Tyyli oli vapaa, improvisointi ja leikittely oli sallittua Innasen musiikin tavoin. Laakson Keskisuomalaista valelmaa on hulvaton, tajunnanvirtamainen proosaruno.

– Minä innostuin hurjastelemaan sanoilla ja jopa äänteillä sekä ihanalla keskisuomalaisella sekametelimurteellamme, jonka tunnistaa useimmiten parhaiten etäisyyden päästä, kun vaikka Etelä-Suomessa törmää keskisuomalaiseen ja ilahtuu, Laakso kuvaa.

Laakso kertoo upottaneensa tarinaan maakuntaan liittyviä tunnuksia, kuten metsäjäniksen, päivänkakkaran, järvitaimenen ja metson.

– Tietysti itse tarinan päähenkilökin, Hongikon Petjä, kumpuaa "Männikkömetsistä", kirjailija hymyilee – Pelkkä kielellinen kikkailu ei minulle kuitenkaan riitä, vaan sisäänleivon satuun sanomaa.

 

Laakso on paljasjalkainen jyväskyläläinen. Martti Korpilahden sanoittamaan Keski-Suomen kotiseutulauluun hänellä on erityisen läheinen suhde.

– Olen veisannut sitä varmaan satoja kertoja jo 1980-luvulla, kun sain olla mukana Kari Ala-Pölläsen ja Risto Forsténin vetämillä maineikkailla Jyväskylän musiikkiluokilla ja erityisesti Vox Aurea -kuorossa. Lisäksi olen soittanut laulua klarinetilla eri kokoonpanoissa ja viimeisimmin varioin laulua ja sen lyriikkaa muutama vuosi sitten Jyväskylän historiaa valottavassa runoesityksessä Vesilinna Viisitoista.

Maakunta on tullut Laaksolle tutuksi myös urheilun kautta.

– 80-luvulla kolusin yleisurheilun piirinmestaruus- ja piirikunnallisia kisoja vaikka missä hiilimurskakentilläkin ja sittemmin triathlonkisoissa ympäri maakuntaa.

 

Tänä keväänä esikoiskirjansa Mrs. Milkyway julkaissut Laakso viettää paljon aikaa Espanjassa. Miltä keskisuomalaisuus näyttää Espanjan etelärannikolta katsottuna?

– Mitäpä eroa oikeastaan on riehakkailla espanjalaisilla kyläjuhlilla eli ferioilla keskisuomalaisiin kesätapahtumiin, kuten vaikka keihäskarnevaaleihin ja aktiiviseen kesäteatteritoimintaan tai talviseen rummunpärinään Jypin pelissä. Se, mitä Espanjasta Keski-Suomeen siirtäisin olisi enemmän elämänilon lisäksi ajallisten kerrostumien arvostaminen eli ettei kehityksen kehittyessä vinhaa vauhtia unohdettaisi historiallista perspektiiviä, Laakso sanoo.

 

Keskisuomalaista valelmaa

"Tosi on että Hongikon Petjä laulo sitä laulua joka alkaa niinkön että männikkö, vähänkö abioottisen maskuliinistä, eikäkö Raija oli laittannu sille raitapaijan ja sitten tulee se kohta jossa saa huutaa HAAT! Se pittää laulaa reippaalla äänellä vaikka itkettää vasitenki jos on niitä ketkä muistaa miten jukkakeitele sano teeveessä vehmash. Petjän kanssa piettiin kerran keskiasteella jylhä puhe niinkö Huomenta Mellersta Finland mutta että myö ei ikänä tulla laulamaan sitä kohtaa missä naapuri heimoni verta. Että myö ei suostuta, ei varppina auota ees suuta. Että myö uijaan vastavirtaan, kesyiksi ei ruveta. Että meijät pittää hauata kauas tästä anaboolilla turvotettujen keskiharmaitten betoniklustereitten ekolokerosta, jonnekki ettäälle, vähintäänki Père Lachaiseen, vielä mielukkaammin Keski-Maahan tai merten taakke Midgårdiin. Piin Petjää käjestä kon se näytti aikalailla metsäjänikseltä, mutta nepä ne ei olekaan endeemisiä vaan cosmopolitically kotonaan Keskuspuistossa ja Kecskemétissä ja vaikka mesotsooisella kauella keskellä luokkakuvaa. Eipä kait siinä ko tultiin ulos keskusradiosta, järvitaimenet kroolaili tapansa mukaan parvissa, mutta oli ne suuntaa vaihtaneet siinä kohassa ko jysähti se HAAT! Keskenkasvuset keskushyökkääjämetsot näytti kyllä keskisormea, mutta ei ne onneksi sillä kerralla pisemmälle. Petjä oli kyllä melko hyvä keskimatkoillä.

Sitä vaan, että onko se teijän mielestä keskeislyyristä jos puhutaan jostain keskisuuresta eliöstä, joka olisi samanlainen kon itse olette jollei, tähän kannattais laittaa kesuura // tai jollainen itse olisitte halunneet olla jollei // keskimääräistä rohkeampi keskimääräistä rohkein // jollei // se vtun poiminta olisi keskeytynyt keskellä kirkasta päivää siellä vttu metsässä? Katoppako justiinsa oltiin liepeillä. Keksiä maisteltiin. Niinkön kissaa olis rapsutellu siinä kon Petjä laulo puskassa, ks ks, ks ks. Päivänkakkarat käjessä ja kaikki. Halasin Petjää. Tänne ah tänne.

Sen koommin en vaaraimia. Ettäkö vain Tannenbaum ois heilahtannu eikäkö Wunderbaum, vaikka männikkö se oli, Hongikon Petjä. Näennäinen keskipakoisvoima kiskaisi ympyräliikkeeseen joutuneen keskikonsolin keskiviivan tuolle puolen ja tuhovimmasten metsojen keskikaljat lenti paljon pisemmälle kon niitten keskushermostot lamannut ajatus. Ei sen verta. Ystävä voittamaton. Petjä läksi heti.

Se pittää laulaa reippaalla äänellä vaikka itkettää. Raija oli laittannu sille raitapaijan ja minä piin käjestä. Haualle heitin kaiken mi kallista on, ootin että kuopasta kuuluu kohta varppina HAAT! Kesken kaiken metsäjänis torkahti kummulle joka kukki. Lämmin tuli. Jossain ettäällä se oli, tai hyvinki likellä. Siellä mihkä kasvaa vielä uusi Petjä."

Voit kuunnella kappaleen jutun alussa.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .