Milja Kaunisto – Kalmantanssi

Milja Kauniston Kalmantanssi jatkaa viime keväänä ilmestyneen Synnintekijä-romaanin aloittamaa sarjaa tutuin, rempsein ottein.

Vuosina 1405–1460 eläneen Suomen piispa Olavi Maununpojan opiskeluvuodet värikylläisessä Pariisissa saavat Kauniston käsittelyssä rehevän kerroksen lihaa luidensa ympärille, ja kuivakka kirkkohistoria muuntuu varsin mielenkiintoiseksi.

Kaunisto rakentaa päähenkilöstään inhimillisen, synnintunnossaan ristiriitaisen henkilön kuvan. Ylevä kirkkokieli vaihtuu välillä lihallisiin, jopa alatyylisiin ilmaisuihin. Munkkilatinan ja pornahtavan juonenkuljetuksen yllättävä yhdistelmä tuulettaa reippaasti käsityksiä keskiaikaisesta kirkonmiehestä.

Ohuilla jäillä liikutaan, mutta Kauniston kepeä ja ilkamoiva kieli saa lukijan ahmimaan teoksen vauhdilla, siinä missä aiheeseensa perinteisemmin suhtautuva kronikka voisi jäädä kesken.

Ajanmukaisten yksityiskohtien runsaus viehättää ja häkellyttää.

Sorbonnen kujien rapa tarttuu niin munkinkaapuun kuin ylimyksen viitan liepeeseen. Syöttölä-juottola Siansorkan ruoka-annosten tuoksut sekoittuvat iloisesti suurkaupungin muihin hajuihin. Chasteletin ruumishuone suolattuine ja silvottuine raatoineen muistuttaa makaaberiudessaan helvetin esikartanoa.

Feminisminsä Kaunisto ujuttaa virkistävästi sovinismin kaapuun käärittynä Olavi Maununpojan suuhun.

Keskiaikaisen lääketieteellisen tietämyksen ohuus ja epämääräisyys saavat ymmärtämään, miksi kalmantanssi tanssitti niin rikasta kuin köyhääkin. Jos kulkutaudilta välttyi, rahalla oli valtaa, ja kun rikkaus yhdistyi esimerkiksi piispanistuimeen, valta oli rajatonta.

Kirjan sivuhahmoista puistattavin on häikäilemätön piispa Pierre Cauchon, jonka harjoittaman monimutkaisen, kulissientakaisen juonittelun edessä Kaunarit kalpenevat.

Kalmantanssi esittää mielenkiintoisen teorian inkvisition pelinappulan, roviolla poltetun Jehanne Darcin (Jeanne d’Arc) kohtalosta. Tämän teorian todistaminen haukkaa aimo osan romaanista.

Synnintekijässä esitellyn, Olavi Maununpojan rakastetun Miracle de Servièresin osuus jää tässä kirjassa minimaaliseksi. Ehkäpä hänestä tullaan kertomaan enemmän romaanisarjan kolmannessa, tekeillä olevassa osassa.

Milja Kaunisto osaa kirjoittaa vaivattoman tuntuista tarinaa keskiajan ihmisistä. Kauniston kieli poskessa kirjoitettu historian uusi tulkinta on tervetullut tuulahdus harvalukuiseen, keskiaikaa käsittelevään kirjallisuuteemme.

Päivi Alasalmi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.