Minkä tietäminen on ihmiselle välttämätöntä - Jouni Inkala

JOUNI INKALA

Minkä tietäminen on ihmiselle välttämätöntä

WSOY 2008, 60 s.

Kuusikymmentä sivua täyttyy harvoin niin täysipainoisesti kuin Jouni Inkalan (s. 1966) kahdeksannessa runokokoelmassa, jossa etsitään maailman ja ihmisen sisuksista olennaisinta ydintä. Runot kasvavat tajuamisen villiköynnöksiksi, jossa jotakin olennaista paljastuu pala palalta: "ja runoutta on se, minkä tietäminen / on ihmiselle välttämätöntä".

Ihmisen itsensä etsiminen punoutuu tiiviisti ajallisuuteen. Yksi tärkeimmistä löydöistä on hetki nyt: "Kerran en tajunnut tätä, joka sekunti kuoriutuvaa preesensiä. // Nielin kuoret. Nyt tajuan." Läsnä ovat myös menneisyyden paksut juuret; ihmisessä lomittuvat eri aikavyöhykkeet. Äly ja tunne kietoutuvat runoissa erottamattomasti toisiinsa yllättävän tasaväkisesti. Kirjoittamisen ja runojen reflektointi sekä historialliset viittaukset lisäävät Inkalalle tuttua kerroksellisuutta.

Inkalan suunta poikkeaa radikaalisti yhtenäisyyttä ja merkityksiä kaihtavasta runoudesta. Runoissa muotoillaan paitsi perustavia kysymyksiä, myös vastauksia: "Sivulausetta ei koskaan kirjoiteta päälauseen paikalle. / Elämässä tulee riittämään asioita, joita ei -- / ole tarkoitettu vain yhden ihmisen omaisuudeksi. / Sekä vielä; kerro heille, että liika minättömyys voi / kääntyä vastaan mielettömyytenä".

OUTI KAIKKONEN