Minne Harmo katosi?

KORPILAHDEN TEATTERI

Suomen hevonen

Ensi-ilta 12.7.2008

KESÄTEATTERI

S irkku Peltola lienee niitä harvoja ammatikseen teatterille kirjoittavia kotimaisia näytelmäkirjailijoita, joiden tekstit leviävät ympäri maata. Eikä suotta: Peltola on taitava kirjoittaja ja tarkka huomioija. Suomalainen EU-yhteiskunta ja kaikenmoiset perheyhteisöt ovat saaneet Peltolassa tulkkinsa. Hänen näytelmänsä tihkuvat salaviisasta huumoria ja osuvia huomioita maailmanmenosta ja ihmisestä, mutta katsojaa puhuttelevaa syvyyttä ei tekstistä löydy.

Sängyn reunalta viisauksia latova mummo on tämän näytelmän keskipiste. Rooli ja sen tulkinta on Minna Tuomasen riemuvoitto. Tuomanen malttaa paneutua Mummon osaan kiirehtimättä, ylitulkitsematta ja aidosti. Vanhan naisen rooli on habitusta ja replikointia myöten sisäistettyä, ei ulkokohtaista esittämistä.

Kirjailija kuljettaa tekstiään lyhyin, nasevin repliikein. Henkilöt puhuvat toisilleen, ja kuitenkin toistensa ohi. Näytelmän perhe on yhdenlainen versio Hullunkurisista perheistä: on äiti ja isä ( Jarmo Lahtinen), jotka ovat aikapäiviä eronneet, mutta istuvat edelleen saman katon alla. Miehellä on ystävätär, joka saa luvan perästä astua tupaan. Pariskunnalla on poika ( Jokke Pulkkinen) ja tytär. Poika ei puhu äidilleen, mutta rakastaa moottoripyöräänsä. Tytär löytää mummosta hengenheimolaisen.

Ei ikinä uskoisi, mikä yhtälö syntyy, kun Mummon uskollinen Harmo poistuu maisemista, pellonreunaan leviää rekkalastillinen elikoita ja mafia odottaa rahojaan. Se ainakin on varmaa, että perheeseen joudutaan hankkimaan toinen pakastin.

Olli Soinin esikoisohjaus etenee rytmikkäästi. Ensimmäinen näytös on yhtä naurumyrskyä, toisessa replikoinnin ilotulitus tyyntyy. Ensi-iltaesitys käynnistyi hieman haparoiden, mutta vauhtia saatuaan kulki tragikomedian vaativaa polkua tasaisesti.

Lieneekö Peltola osaavampi naisroolien kirjoittajana, sillä näytelmän naiset ottivat mielestäni niskavoiton rooleistaan. Ihailin Katja Oksasen eleetöntä Äitiä, josta vähitellen alkoi mykkyyden alta kuoriutua tunteita esiin. Johanna Hemminki isän uutena morsiona replikoi ihailtavan selkeästi. Esityksen ilopillerit olivat Anu Hakanen tyttären ja Nea Vilhuniemi tämän ystävättären rooleissa.

Se kaipaamani syvyys tavoitettiin loppulaulussa.

MAIJA-LIISA WESTMAN

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.