Mitä on hyvä ja moderni asuminen? – Alvar Aalto -museon näyttelyssä keskitytään Aaltojen asuntoarkkitehtuuriin

Trendit kiertävät, niin myös arkkitehtuurissa. Tänä päivänä kysyntää on pienasunnoille. Arkkitehti Alvar Aalto esitteli omat ratkaisunsa pienasumiselle jo vuonna 1930 Helsingin taidehallissa.

Aallon tekemiä asuntojen suunnitelmia on parhaillaan nähtävissä Alvar Aalto -museon kesän päänäyttelyssä Asuntomme probleemina – Alvar Aallon asuntoarkkitehtuuria. Pienasuntojen lisäksi näyttelyssä voi tutustua myös Aallon hulppeiden huviloiden suunnitelmiin sekä Aino ja Elissa Aallon töihin.

Museon amanuenssi Mari Murtoniemi tiivistää näyttelyn pohjalta, mitkä asiat Aallot kokivat tärkeiksi asuntoja suunniteltaessa.

1. Asunnon koko. Kodin ei tarvitse olla iso – toisinaan 70 neliömetrin asunto voi olla parempi kuin 250 neliömetrin kartano.

– Aallot ajattelivat, että perhe ei voi asua mukavasti vain kahdessa huoneessa, varsinkaan silloin, jos perheessä on lapsia. Mutta vastaavan kokoisessa asunnossa hyvällä suunnittelulla pienestäkin kodista voidaan tehdä niin joustava, että se taipuu kaikkiin asukkaiden tarpeisiin, Murtoniemi kertoo.

2. Ergonomisuus. Kalusteiden on oltava keveitä, jotta niitä on helppo siirrellä tarpeen mukaan.

Aino Aallon mielestä keittiön ei tarvitse olla iso, koska silloin aikaa haaskaantuu askeleisiin. Hänen suunnittelemassaan keittiössä kaikki on lähellä, kärryissä olevaa roskakoria voi siirtää haluamaansa paikkaan ja työtasoja voi vetää esiin helposti pintojen alta.

– Kun huonekalut ovat kevyitä, helposti siirreltäviä ja käytettäviä, säästyy asukkailta aikaa ja voimia, Murtoniemi toteaa.

 

3. Luonto. Jokaisessa asunnossa kuuluu olla jonkinlainen ulkoilmaosa, sillä ulkoilma on ihmisen biologinen perustarve.

– Vaikka asuisi kerrostalossa, Aallon mielestä kosketuksen luontoon voi silti säilyttää. Sen vuoksi Aallon suunnittelemissa kerrostaloasunnoissa on aina parveke ja kerrostalokomplekseissa myös yhteinen piha-alue, Murtoniemi kertoo.

Aalto otti luonnon huomioon myös asemakaavoituksessa. Hänen mukaansa taloryppäät tulisi asetella siten, että maasto-olosuhteista riippuen jokaiseen taloon tulee tarpeeksi valoa ja ilmaa. Hänen rakennuksensa eivät asetu maastoon suoraviivaisesti, vaan ne voivat olla erilaisissa ryppäissä.

4. Yksityisyys. Ulkopuolelta ei saisi nähdä asuntoihin. Aalto suosi muun muassa kerrostaloissa sisäänvedettyjä parvekkeita.

Myös esimerkiksi rivitaloissa Aalto pyrki suunnittelemaan piha-alueet siten, ettei niistä nähnyt suoraan toisiinsa.

– Lisäksi Aallon mielestä kaikilla perheenjäsenillä, myös lapsilla, oli oikeus yksityisyyteen, Murtoniemi huomauttaa.

Toisaalta kerrostalojen piha-alueet toimivat paikkoina, joissa lapsia vahdittiin kollektiivisesti. Se kuitenkin antoi naisille paremmat mahdollisuudet käydä töissä.

– Alvar Aalto näki jo varhain, että patriarkaalinen perherakenne on muuttumassa. Naisen paikka ei ollut enää vain kodissa.

5. Joustavuus. Aallot suunnittelivat kalusteita, jotka sopivat mihin tilaan tahansa. Huonekaluja voisi ostaa vähitellen lisää tarpeen mukaan.

Alvar Aallolle joustavuus tarkoitti myös itse rakenteiden joustavuutta. Hän suunnitteli muun muassa pientaloja, joita olisi mahdollisuus laajentaa varallisuuden kasvaessa. Rakennukset sijoitettiin asemakaavaan siten, että kaikilla oli mahdollisuus laajentaa.

– Aalto suunnitteli rivitaloasuntoja, joissa makuuhuoneiden määrää pystyi vaihtelemaan. Kaikissa asunnoissa makuuhuoneet olivat samalla seinustalla, mutta pieniä muutoksia rakenteisiin tekemällä toiseen asuntoon oli mahdollista saada enemmän huoneita ja toiseen vähemmän. Hyvällä suunnittelulla siis itse arkkitehtuurissakin voidaan joustaa, Murtoniemi toteaa.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .