Mitä tapahtuu, jos turismi muuttaa kaikki kaupungit samanhajuisiksi – "Jotkut eivät enää tunne kaupunkeja omakseen"

Voiko ympäristön arvostamiseen vaikuttaa aistikokemuksilla? Kuinka erilaisia ääniä tai hajuja eri ikäiset tai eri kulttuuritaustaiset ihmiset aistivat ja arvostavat?

Muun muassa näitä kysymyksiä Itä-Suomen yliopiston kulttuurintutkimuksen professori Helmi Järviluoma selvittää parhaillaan tutkimusryhmänsä kanssa. Vaikka Järviluoma on erikoistunut äänimaisematutkimukseen, tuore tutkimus laajentuu myös muihin aistikokemuksiin. Niitä selvitetään keskisuurten kaupunkien asukkailta Turussa, Turussa, Brightonissa Englannissa ja Ljubljanassa Sloveniassa.

– Tutkimuksessa kiinnostaa se, miten aistimaisemat ovat muuttuneet 70 vuodessa ja nopeasti digitoituvassa maailmassa. Tutkimuksessa on mukana 30–40-luvulla syntyneitä ihmisiä sekä nuoria, suoraan digiaikaan kasvaneita, Järviluoma kertoo.

Tutkimukseen sisältyy satoja aistimuistelukävelyitä asukkaiden kanssa. Nähtävillä on jo mielenkiintoisia tuloksia, esimerkiksi hajuaistiin liittyviä muistoja Turusta ja Ljubljanasta.

– Kaupunkeja yhdisti samanlainen likaviemärihaju 1960-luvulla. Sloveniassa on samankaltainen joki kuin Turussa Aurajoki. Siellä sosialismin jälkeinen vanha kaupunki oli hyvin voimakasarominen.

Toisaalta asukkaat ovat nostaneet esille keinotekoisia hajuja. Kun tutkija ihasteli Turun Aurajoen varrella laivaravintolasta tulevaa tervan tuoksua, palautti pitkään alueella asunut henkilö todellisuuteen.

– Iäkäs turkulainen osasi kertoa, että pylvääseen on sutaistu tervaa turistien narraamiseksi, jotta heidät saisi houkuteltua astumaan laivaan. Sloveniassa se ei onnistuisi, sillä siellä tervan hajua pidetään todella saastaisena ja vanhana hajuna. Suomalaisille tervanhajulla on enemmän nostalgista merkitystä.

Tänä päivänä tutkittavia maita yhdistää niin sanottu Barcelona-ilmiö eli kaupunkien kehittäminen turistien ehdoilla. Tämä heijastuu jo aistimaailmaan, sillä esimerkiksi Ljubljanassa turismin kehittämiseen on otettu aistilähtöinen lähestymistapa. Se tarkoittaa usein alkuperäisten tuoksujen puhdistamista tai poistamista kokonaan.

– Välillä tulee mieleen, että mihin lopulta päädytään, jos kaikki kaupungit ovat toisensa kopioita ja kaikki persoonalliset piirteet hävitetään. Sellaisia kaikuja on jo kuulunut, että ihmiset eivät tunne enää kaupunkeja omakseen, Järviluoma sanoo.

Kaikissa tutkimukseen kuuluvissa kaupungeissa puolet tutkittavista henkilöistä on taiteilijoita.

– Se on kiinnostavaa, että ovatko taiteilijat ihan koulutuksensakin takia harjaantuneet aistimaan ympäristöä erityisellä tavalla.

Myös äänimaisemalla on tutkimuksessa suuri merkitys. Vanhempi ikäpolvi on puhunut haastatteluissa, miten 1960-luvulla hälinää oli paljon vähemmän. Kaikki oli rauhallisempaa, ja koko kaupungin äänimaisema hiljaisempi. Moni vanhempi ihminen nosti esiin myös keskittymiskyvyn.

– He kiinnittivät eritystä huomiota siihen, miten kasvokkainen kommunikaatio ja inhimillinen äänimaisema on vähentynyt.

Äänillä, kuten muillakin aisteilla, on Järviluoman mukaa vahva yhteys tunteisiin ja muistoihin. Tämä näkyi myös 2000-luvun alkupuolella professorin johtamassa 100 suomalaista äänimaisemaa -projektissa, jossa kerättiin kirjoituksia itselle merkittävistä äänistä.

– 93-vuotias nainen lähetti tekstin, jossa hän kertoi, miten sateenropina pärekattoon on kaunein ääni, mitä hän tietää. Suomalaiset pitävät eniten laineen liplatuksista veneen laitaan. Jäätyvän veden helinästä, lumen narskunnata. Veteen, jäähän ja lumeen liittyviä ääniä oli enemmän kuin uskoimmekaan.

Järviluoma huomauttaa, että eri sukupolvilla on tärkeä tehtävä saada ympäröivistä äänimaisemista merkityksellisiä lapsille ja lapsenlapsille. Puron solinaa rakastavan isoäidin kannattaa vielä lapsenlapsi puron varrelle.

– Tärkeä osa uutta projektia on tutkia, onko olemassa ylisukupolvellista tietoa. Voimmeko vaikuttaa siihen, että myös tulevat sukupolvet arvostaisivat monenlaista ympäristöä kuten luontoa ja kulttuurisesti merkittäviä paikkoja ja niihin liittyviä aistielämyksiä, Järviluoma sanoo.

Samalla tutkijat selvittävät, miten digitalisoituminen vaikuttaa ympäristön arvostamiseen.

– Digitalisoituminen on pahimmassa tapauksessa sitä, että kuljemme silmät ja korvat kiinni emmekä opi arvostamaan ympäristöä, koska suljemme kaikki aistimme.

Yksityiselämässään Järviluomalle yksi tärkeimmistä äänistä on kuovi. Aamulenkki koiran kanssa tuo aistielämyksiin myös kosken pyörteisen solinan ja ryteikössä olevan valtavan linnuston.

– Siellä kuulee niin ihmeellisiä konsertteja. Joutsenia, kurkia, laulurastaita, pääskysiä ja jopa kuhankeittäjä. Kauhulla olen ajatellut, mitä siitä seuraa, jos ei saisi tätä päivittäistä annosta tätä ihanuutta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.