Mooses Mentula - Isän kanssa kahden

Kiitetyn novellikokoelman Musta timantti (2011) jälkeen Mooses Mentula (s. 1976) on kirjoittanut isistä ja pojista kertovan romaanin Isän kanssa kahden. Romaanin rinnakkain kuljetetut tarinat ja ihmiskohtalot sijoittuvat Lappiin, maantieteellisesti Sodankylän perukoille.

Isän ja pojan suhteen kuvauksilla on pitkä perinne kirjallisuudessa. Ivan Turgenevin klassikossa Isät ja pojat -romaanissa kuvataan aatteellista konfliktia, nihilismiä. Antti Hyry on isän ja pojan suhteen kuvaamisessa todellinen mestari. Isän ja pojan välinen arvostus oli myös Marko Tapion romaanien keskeinen, universaali teema.

 

Mentulan romaani on luonteeltaan enemmän psykologinen kuin yhteiskunnallinen. Läsnä- ja poissaolevien isien vaikutus poikien elämään on keskeinen aihe. Keskushahmoksi nousee poromiehen poika Lenne, jonka äiti on tullut etelästä etsimään itseään.

Mentulalla on silmää hajoaville parisuhteille, modernin avioliiton yllättäville karikoille. Pohjoisen ja etelän ihmisten avioliitto on alussa eksoottinen, mutta konflikti on lähes väistämätön. Taustat nousevat esiin. Niin myöskin Lennen vanhempien kohdalla, jossa ei enää pelkkä hyvä tahto auta. Riita kumpuaa ihmisten erilaisuudesta ja johtaa lopulliseen erkaantumiseen.

Mentula kuvaa aidosti tukahdutettuja tunteita, kriisiytymistä, tunteiden räjähdysalttiutta. Poika vaistoaa heti kaiken ja alkaa oireilla erityisesti koulussa. Etelästä tullut uusi opettaja huomaa tämän ja yrittää kavereerata Lennen kanssa. Samalla opettaja ihastuu kiihkeästi Lennen äitiin. Myös opettajan elämästä on isä puuttunut. Hänellä ei ole edes nimeä.

Mentulan romaani olisi ollut vielä parempi, jos se olisi säilyttänyt niukkailmeisyytensä. Nyt aineisto hieman hajoaa ja taitavan kertojan otteeseen tulee paikoin selittelyn makua.