Morning Glory

Kun elokuvan aiheena on tv-journalismi, optimistina toivoin, että Morning Glory jatkaisi Kasvot kuvaruudussa (Network, 1976) ja Suora lähetys (Broadcast News, 1987) kaltaisten klassikoiden jalanjäljillä. Saahan sitä toivoa.

Aamu alkaa tv:llä

Becky Fuller (Rachel Mc-

Adams) saa potkut telkkarin aamuohjelmasta, vaikka hän on hyvä työssään ja täysin omistautunut sille. Uusi työpaikka löytyy New Jerseyssä tehtävästä aamuohjelmasta nimeltään Daybreak. Beckystä tehdään peräti pomo, vastaava tuottaja. Tosin Daybreakin katsojaluvut ovat huonot, työilmapiiri surkea, budjetti riittämätön ja resurssit aataminaikaisia.

Becky haluaa aamuohjelman miesankkuriksi Colleenin (Diane Keaton) rinnalle samassa firmassa toisaalla työskentelevän legendaarisen uutisankkurin ja tv-journalistin Mike Pomeroyn (Harrison Ford). Becky saa tahtonsa läpi lähinnä kiristämällä. Pomeroy halveksii aamu-tv-hömppää ja on maailman kolmanneksi pahin ihminen.

Veteraanien voitto

Alku on jopa lupaava, vaikka kulkeekin kovin tuttuja polkuja pitkin. Beckyn urakka vaikuttaa mahdottomalta ja katsoja unohtaa mukavasti sen, että hän tietää alusta alkaen varsin hyvin, miten tarina sitten aikanaan päättyy.

Rachel McAdams esittää aggressiivisen innostunutta Beckyä... no, aggressiivisen innostuneesti. Tämä saa katsojan joko A) innostumaan myös tai B) ärsyyntymään. Itse en osaa olla vihainen, sillä vaikka Mc-Adams ei ehkä sukupolvensa parhaita näyttelijöitä olekaan, hän on silti miellyttävä. Veteraanit Harrison Ford ja Diane Keaton varastavat shown, koska karisma on karismaa, vaikka vähän heikommassakin käsikirjoituksessa marinoisi.

Mitään sen suurempaa sanomaa median nykytilasta Morning Glorylla ei ole, eikä tarvitse ollakaan. Ellei se sitten ole hömpän voitto journalismista. Sitä kertomaan ei tarvita Hollywood-elokuvaa, joka loppujen lopuksi on hömpän puolella. Morning Glory on rehtiä viihdettä, ihan kiva draamakomedia, jota ei enää seuraavana päivänä muista.

Erikoiskiitokset elokuvalle siitä, että Rachel McAdamsin ja Harrison Fordin välille ei lähdetty rakentamaan romanssia.

Ohjaus: Roger Michell.

Käsikirjoitus: Aline Brosh McKenna. Musiikin sävellys: David Arnold. Pääosissa: Rachel McAdams, Harrison Ford, Diane Keaton. Tyylilaji: draamakomedia. (K7).

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.