Motörhead: Bad Magic

Motörhead

Bad Magic

UDR

Arvio: 4/5

Victory or die, rääkäisee Lemmy Kilmister, 69, Motörheadin uuden Bad Magic -albumin alussa. Laulusoundinsa tuo mieleen tekohampaat yöksi vesilasiin yöpöydälle laittavan papparaisen. Tosin sellaisen, joka kurlaa kurkkunsa maate mennessään Jack Daniel's -viskillä, ja jonka kanssa ei halua osua pimeälle kujalle yhtä aikaa.

Eli kyllä, vaikka Lemmykin on joutunut lopulta antautumaan ajan armottomasti jauhaville myllynkiville, on rocklegendasta saatu studiossa edelleen revittyä riittävästi irti tehoja. Motörheadin 22:s albumi jytisee ja rymyää juuri sillä luolamiesmäisellä herkkyydellä, millä bändi on aina operoinut.

Lemmyn kähisemät laululinjat ovat tutun simppeleitä, säröisen bassonsa kolina täydentyy kitaristi Phil Campbellin murealla riffittelyllä ja kaiken liimana Mikkey Dee pieksää rummuistaan ukkosenjylinäistä komppia.

Tasavahvan levyn yllätyksiin voi lukea Queenin Brian Mayn luikkaaman kitarasoolon kappaleessa The Devil. Kulmakarvoja kohottelee myös levyn lopettava Rolling Stones -laina Sympathy For The Devil.

Levyllä kaikki on siis niin kuin ennenkin, mutta keikkalavoilta kantautuneiden uutisten perusteella jouluaattona 70 täyttävän Lemmyn eläkevuodet taitavat olla käsillä. Jos näin on, niin Bad Magic on mitä kelvollisin viimeinen niitti Motörheadin 40 vuoden pituiselle uralle.