Mother Susurrus – Maahaavaa

Tamperelaisen Mother Susurrusin pari vuotta sitten julkaisema nimikko-EP sai osakseen myönteistä palautetta, ja nyt laahaavaa sludgea ja happoista psykedeliaa omaleimaisesti sekoittelevan kombon ensimmäinen pitkäsoitto on käsillä.

Hidaseleinen levy vaatii yllättävänkin tarkkaa keskittymistä ja lukuisia kuunteluita avautuakseen. Kuulijaa ei murjota kompressoiduilla särövalleilla tai päällekäyvällä örinällä, vaan kitarat surisevat ja rummut maalailevat pidätellysti. Stoner-vaikutteinen puhdas laulu kajahtelee kaukaisuudesta. Käypä jouhikkotaiteilija Pekko Käppikin lisäämässä oman panoksensa soppaan. Tyylitajuinen miksaus ja kitsaasti annostellut rypistykset rytmittävät yleisilmeeltään utuista kokonaisuutta, mikä ohjastaa kuuntelijan kiinnittämään tarkkaa huomiota dynamiikkaan.

Biisejä on vain viisi, mutta pisin niistä kestää yli 15 minuuttia, lyhyinkin venyy yli viiden minuutin. Kokonaisuus on rakennettu soundiltaan varsin yhtenäiseksi, mikä on toisaalta omiaan myös hidastamaan kuulijan sisäänpääsyä. En silti valita, koska vääjäämättä levy voitti minut puolelleen. Ainoa kauneusvirhe on hieman pliisu kansi.