Murmuu-teatteri: Parhaissakin perheissä (Ensi-ilta 1. 11. 2014)

Murmuu-teatterin Parhaissakin perheissä -esityksessä kohtaavat kolmen taiteilijan selkeät ja tunnistettavat tyylit: Anna Krogeruksen näytelmä, Kirsi Sulosen ohjaus ja Anniina Kärkkäisen puvustus. Tämänkertaisessa kohtaamispisteessä jotkin asiat toimivat paremmin, toiset huonommin.

Raakel Länsimaan (Sari Pätsi) perheeseen kuuluu vanha äiti (Merja Niemi), paljon poissaoleva mies (Jari Mansikkaviita), stressaantunut lääkäritytär (Emma Ahonen) ja ekoaktivistipoika Kalle (Aarni Auerniitty), johon kärjistyvät tämän ongelmaisen perheen suurimmat murheet.

Henkilöitä ja kuvioita maalataan suurella pensselillä. Parhaissakin perheissä esimerkiksi siirtää aika yksioikoisesti sodan käyneen isoisän traumaa lapsenlapseen, ja tietynlaista yksinkertaistusta on muissakin dramaattisissa tapahtumissa.

Krogeruksen tekstit ovat rakenteeltaan kuin komedioita, joissa kuitenkin liikutaan suunnilleen nykyaikaisessa reaalitodellisuudessa ja tapahtuu traagisia ja koskettavia asioita.

Murmuulla tuntuu kuitenkin käyneen nyt niin, että inhimillinen komedia on jäänyt lapsipuolen asemaan ja näytelmä keskittyy hahmojensa suruun ja vastoinkäymisiin ? jutusta on tullut aika raskas ja tahattoman melodramaattinen, pitkäkin. Komediapuolta syövät myös rytmi- ja tempo-ongelmat ja näyttelijäntyön ulkokohtaisuus ja epätarkkuus.

Sulosen tavallisesti erinomaiset henkilöohjaustaidot tuntien heitän arvelun, että sinänsä sympaattisen, ison ryhmän kanssa on ehkä aika loppunut kesken. Sen verran hukassa roolihahmojen luonteet ja puheen sävyt, myös kohtausten merkitykset, ovat. Näyttelijät tuntuvat selviävän sitä uskottavammin mitä pienempi rooli on.

Toki muillakin hetkiä löytyy. Kallen ja Pipsan (Tea Pajukanta) välillä on uskottavaa hellyyttä, ja esimerkiksi Lapsuus- ja Nuoruus-hahmot ovat luontevia. Rakennelmaa pitää pystyssä se, että hahmot näyttävät siltä miltä pitää, eli roolitus ja stailaus ovat ulkoisesti lähes napakymppi.

Ulkoasu on hyvin mietitty. Lavastus ja valot näyttävät hyviltä, ja täydellisesti linjassa pysyvä, suuritöisen näköinen ja esteettinen puvustus antaa kaikelle laadun leiman.

Esitystilaa käytetään hienosti, varsinkin alkupuolella myös musiikkia. Upeasti hyödynnetään myös Sulosen tavaramerkkiä, tanssinomaisia, usein sanattomia kohtauksia ja kohtausvaihtoja, joissa näyttelijät noudattavat tarkkaa koreografiaa ilmeitä myöten.

Ehkä roolit ja sisältö kehittyvät esityskauden myötä, toivottavasti. Muuten perheen merkitystä koskevat ajatukset jäävät välittymättä ja yksittäiset koskettavat hetket hukkuvat rakenteeltaan ongelmalliseen kokonaisuuteen, komeiden kehysten sisälle.

Teksti: Anna Krogerus. Ohjaus ja sovitus: Kirsi Sulonen. Lavastus: Lenne Pätsi. Puvut: Anniina Kärkkäinen. Valot: Ella Suhonen, Risto Pätsi. Äänet: Milla Köykkä, Matti Lindén. Rooleissa: Sari Pätsi, Jari Mansikkaviita, Emma Ahonen, Aarni Auerniitty, Merja Niemi, Mika Hiltinen, Tea Pajukanta, Outi Hautanen, Santtu Nenonen, Salla Reijonen, Henna Salonen, Miika Aarnio, Tarja Takula, Sanna Höglund, Mari Lahtinen.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.