Murmuu-teatteri: Pillipiipari

Murmuu-teatteri

Pillipiipari

Ensi-ilta Muuramessa 24. 10. 2015

Saksalainen kansansatu Pillipiiparista, jonka Grimmin veljekset tekivät tunnetuksi, on itse asiassa aika yököttävä tarina rottineen ja rajuine juonenkäänteineen. Sadun voi tulkita monella tapaa, ja Murmuu-teatterissa on siitä nähtävissä Mirka Seppäsen sovitus ja ohjaus. Nyt vasta räjähtää!

Aikuiskatsojalle Seppäsen oivaltava käsikirjoitus avaa sadun teemat nyky-Suomeen sovitettuina. Se, mitä aikuinen satiirisesta tekstistä ymmärtää, menee lapsilta ohi mutta iskee muihin: teksti pistelee ja puree kuin rotta ikään, ja jos se saa inhoamaan omia käsityksiä ja asenteita, se on tehnyt myös tehtävänsä.

Lapsille Pillipiipari-musiikkinäytelmä avautuu jännänä seikkailuna, jossa omalaatuinen pormestari (Tapio Ojalehto) käskyttää kaupunkilaisiaan kummallisesti, saa aikaan kaaoksen, mutta lopulta joutuu myöntämään, että hänen inhoamansa Pillipiipari (Pietari Olsbo) on sittenkin sankari, pelastaja.

Murmuun esitys ei ole visuaalisesti kovinkaan sykähdyttävä; sadun lumo puuttuu lavastuksesta ja osin puvustuksestakin, mutta rottien maskeeraus on kiva. Näyttämö näyttää näyttämöltä, ei satumaailmalta.

Se mikä näyttävyydessä menetetään, korvataan musiikilla, mikä onkin reipasta, elävää ja vahvasti laulettua. Tarttuu ja toimii! Myös afrotanssiin perustuvat koreografiat ovat ilmeikkäät siinä missä rummutus piristävää ja väkevää.

Risto Pätsin valaistus luo selkeästi yötunnelman, mutta olisi voinut värittää rikkaammin myös esityksen kokonaisilmettä. Lastenteatteriin mainiosti sopivaa interaktiivisuutta Seppänen käyttää osaavasti ja juuri sopivassa määrin elämyksen synnyttämiseksi.

Esittäjät ovat kauttaaltaan innokkaita ja halullisia tarjoamaan yleisölle parasta mitä heillä on antaa – se tuottaa katsojaan aina mielihyvää. Rottaperheen poikaset ovat tosi söpöjä. Niin aikuisten kuin etenkin lasten yhteistyö on saumatonta. Erityismaininnan annan Hiski Toikkaselle, joka ainoana poikana kannattelee antautuneesti miehisen osansa likkojen joukossa.

Koko yleisö nuorimmasta vanhimpaan tuntui pitävän näkemästään ja kuulemastaan. Lämpiössä oli tyytyväisyydestä hykerteleviä katsojia, kuten pitääkin. Huolimatta siitä että dramaturgisesti satu ei ihan koko aikaa etene jouhevasti eikä tarjoa esittäjille riittävästi tekemistä, pitkästymistä ei pääse syntymään.

Entä se opetus? Kyllä, tällä kertaa se on ihailtavan monitasoinen ja -tahoinen. Opittavaa meillä riittää.

Käsikirjoitus ja ohjaus: Mirka Seppänen. Puvut: Silke Valkeinen. Lavastus: Lenne Pätsi. Maskit: Minna Juuti, Nora Palmiranta. Valot: Risto Pätsi. Rooleissa: Tapio Ojalehto, Pietari Olsbo, Salla Reijonen, Erika Seppänen, Johanne Tolvanen, Katja Koskinen, Hiski Toikkanen, Sari Pätsi, Outi Hautanen, Heljä Hakkarainen, Emma Ahonen, Tarja-Liisa Niemi, Mette Toikkanen, Anna Hämäläinen, Iida Seppänen, Enni Toikkanen. Bändi: Arto Laitinen, Ari Nieminen.