Murre on ihmisen kotimaa

Kirjailija Harri Tapper, 82, on ylpeä saarijärveläisestä tavasta, jolla vaalitaan Johan Ludwig Runebergin muistoa. Silti hän tuntuu hämmentyneeltä Saarijärvi-Seuran ja kulttuuritoimen huomionosoituksesta, jossa hänet seppelöitiin ensimmäiseksi ”keskuudessamme eläväksi Runebergiksi”.

– Toivottavasti ensi vuonna palkitaan joku nuoremmista kirjailijoista. Saarijärvellä on vankat perinteet kirjoittamisen luomistyölle, hän sanoo.

Tapper on tunnettu siitä, että hän haluaa kannustaa aloittelevia kirjoittajia.

– Vanhassa yhteiskoulussa meitä opetettiin kirjoittamaan aineita. Perehdyimme lauserakenteisiin ja tarinan luomiseen perusteellisesti. Samanlaista huolenpitoa toivoisin nuorille kirjoittajille edelleen, 1940-luvulla yhteiskoulua Saarijärvellä käynyt Tapper kertoo.

Opettajankoulutuksen saanut kirjailija ei ole koskaan tuntenut, että olisi kirjailijana valmis.

– Nyt jo pitkään eläneenä kirjoittajana huomaan muuttavani näkökulmia. Katson samaa asiaa eri suunnasta. Se on varmaankin kehittymistä, mutta en oikein pidä siitä ilmaisusta.

Innostus kirjoittamiseen ja hyvään suomen kieleen on säilynyt.

– Olen vanhemmiten ehkä oppinut enemmän virkkeistä ja niiden rakenteesta. Ei kannata kirjoittaa mitä tahansa, sillä kirjailija on vastuussa tekstistään.

Tapperin teksteissä on aina huumoria, ja rivien välitkin pitää osata tulkita.

 

Kirjoittamisen aiheet Tapper kertoo löytävänsä eletystä elämästään.

– Joku viisas on sanonut, että aihe on kypsä, kun sitä on muhitettu viisitoista vuotta. On oltava juuri, hiiva, lähtökohta tekemiselle. Sisäinen saarijärveläisyyteni innoittaa minua edelleen, tarkkailijatyyppinä ja vaistonsa varassa tyylittelevänä kirjailijana tunnettu Tapper analysoi.

Taito poimia tarinan aihe kehittyi jo lapsena, kun Leuhunkosken isännät juttelivat maailmanmenosta kyläreissuillaan.

– Istuimme ja kuuntelimme korva tarkkana mahtavia tarinoita. Isäni Vihtorikin oli mainio tarinaniskijä, hyvämuistinen kirjailija tuumii.

Häntä surettaa, että kerronta ja tarinointi ovat jääneet nykyisin aikaisempaa vähemmälle.

– Ei käydä naapurissa kylässä, joten jutustelu unohtuu. Kapakassa sitten tarinoidaan, mutta kukaan ei kuule eikä kuuntele.

 

Saarijärven murretta Harri Tapper nimittää läntiseksi savoksi, ”syvänmaalliseksi”.

– Sydänmailla asuvan ihmisen sananparsi on verevää. Tuu het tänne, het niin kuuma, sanotaan Saarijärven salomailla.

Tapperin mielestä murre on ihmisen kotimaa, josta ei saa irtautua väkivalloin.

– Joka osaa ja uskaltaa puhua omalla murteellaan, on juureva ihminen. Joskus meitä on oikein opetettu pois murteestamme, mutta siitä jää omaantuntoon huono tunnejälki: ikään kuin murre olisi väärä tapa ilmaista itseään.

Saarijärven savonsekainen murre sopii Tapperin mielestä suuhun oikein muikeasti, mutta murteella kirjoittaminen onkin jo vaikeaa.

– Tein itse murrekirjan, että tekstinkäsittelyssä olisi muutakin kuin punaisia sanoja.

 

Saarijärven Paavo -runo vaikuttaa saarijärveläisiin tänäkin päivänä.

– Sehän on ihanneruno ihmisestä, joka on sitkeä ja uskoo Jumalaan. Ja sanotaan, että Maamme-laulun maisemakuvat ovat peräisin Saarijärveltä. Siksi laulu tuntuu syvimmässä sisimmässä.

Omaa kirjoittamistyyliään Tapper luonnehtii kummalliseksi. Asiantuntijat tulkitsevat tyyliä myös persoonalliseksi, sillä Tapper onnistuu tuottamaan mainiota tekstiä lapsuudesta ja vanhuudesta, murteella ja yleiskielellä.

Laajasta tuotannostaan Harri Tapper nostaa kirjoittamiskokemuksena muiden yläpuolelle elämäkerralliset teoksensa.

– Veljeni Markon piti kirjoittaa kirja lapsuudestamme ja nuoruudestamme, mutta hänen kuoltuaan työ lankesi minulle. Elin vahvasti mukana siinä, mitä kirjoitin.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.