Musiikin aika: Kauhuelokuvamaista tunnelmaa ja soitinten virtuoottista hallintaa

Unity Switch, Secret Voices, Exuberance and Extinction

Perjantai 5.7.2019

Sävellystä ja bioinformatiikkaa opiskelleen saksalaisen Alexander Schubertin Unity Switch -kantaesitys avasi Musiikin ajan perjantaiohjelman Viitasaaren vanhalla yhteiskoululla. Pelkän äänen sijaan teos oli 15-minuuttinen teos osallistavaa teatteria ja performanssitaidetta musiikilla ja videotaiteella höystettynä. Virtuaalilasit ja kuulokkeet päässä toteutettava kokonaisuus toteutettiin neljä osallistujaa kerrallaan, joille kuillekin oli henkilökohtainen ”opas” tapahtumahuoneessa. Kuvaa ja ääntä heiteltiin laseista toisiin, ja omien käsien tilalla oli äkillisesti joku toinen osallistuja. Nopeasti leikkautuvat pimeiden huoneiden ääniefektit ja videosignaalit ohjeita seuratessa ja imitoidessa toivat mieleen David Lynchin Inland Empiren brutaalin särmikkääseen elektroniseen musiikkiin yhdistettynä. Kauhuelokuvamaistakin tunnelmaa hiponut intiimi trippi vaati luottamusta, joka palkittiin kuitenkin yhteyden ja yhteisöllisyyden voitolla tuntemattoman pelosta.

Viulisti Aliisa Neige Barrièren ja sellisti Jakob Kullbergin duokonsertti Viitasaaren kirkossa koostui kahdesta puolikkaasta, joissa moniosaiset teokset paloiteltiin lomittain. Tanskalaisen Per Nørgårdin alun perin alttoviululle säveltämä Secret Voices, konsertin nimikkokappale, oli riisuttua imitaation ja unisonon vuorottelua, jonka eri osissa kierreltiin ”piilotetun” melodian liepeillä, ajattomasti huokaillen tai motiivinpätkiä pallotellen. Osien välillä kuultiin Barrièrelta Kaija Saariahon sooloteokset Bon vent ja Nocturne jotka sisälsivät yllättäviä samankaltaisuuksia äkillisen temperamenttissa eleissä ja jousikosketuksen äänenvärillisissä muunteluissa. Kullberg soitti Nørgårdin, Kasper Rofeltin ja Bent Sørensenin sooloteokset selloa kitaran tavoin pidellen, ja vikkelissä pizzicatokappaleista löytyi jazzmaista kujeilua sekä yksinkertaisuudellaan sykähdyttävä laulumelodia.

Toisella puolikkaalla vuorottelivat Saariahon Concordia-sarja sekä renessanssin ja varhaisbarokin väliin putoavat Tobias Humen gambateokset Musicall Humors -kokoelmasta. Concordiassa toistuivat tietyt motiiviset elkeet läpi teoksen, mutta osien luonne vaihteli Tuningin mikrotonaalisista venytyksistä Travelingin svengiin ja Dualin scherzomaisuuteen. Saariahon, Kullbergin ja Barrièren Hume-sovituksissa oli sopiva annos kokeilevuutta ja leikkisyyttä, ja kokonaisuus oli rento ja ilmaisuvoimainen.

Illan päätteeksi kaksi pitkäaikaista yhteistyötä tehnyttä improvisaatiokonkaria, saksofonisti John Butcher ja kosketinsoittaja Thomas Lehn, loivat vajaan tunnin mitan hetken taidetta Seurakuntatalolla. Festivaalin aiempaan improvisaatiokonserttiin verrattuna oli yhden pitkän improvisaation tilalla useampia lyhyitä: kun idea oli käytetty, se päätettiin ja tutkailtiin seuraavaa. Butcherin sopraano- ja tenorifonit että Lehnin syntetisaattori toimivat tasapuolisesti sekä taustanluojana että solistisena irtiottajana, ja välillä meininki äityi jopa korvia vihlovaksi. Monipuolista äänenluontia ja etenkin soittimien virtuoottista hallintaa oli ilo seurata.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .