Musiikin aika: Opera Absurdium (Suomen kantaesitys Viitasaaren teatterissa 2.7.2014)

Entisessä Jugoslaviassa syntyneen, Suomessa pitkään opiskelleen ja asuneen Jovanka Trbojevicin kirjoittama ja säveltämä Opera Absurdium on runsaasti omakohtaisia kokemuksia sisältävä fantasiamatka suomalaiseen lähimenneisyyteen. Huumorin ja satiirin keinoin etenevä kokonaisuus liukuu eteenpäin pääosan tulkin Piia Komsin nautittavassa komennossa.

Komsi on kaiken keskipiste. Hän kykenee omaperäiseen, sisäistettyyn tulkinnalliseen otteeseen. Suomalainen musiikkielämä saa kommentointinsa Trbojevicin libretossa, joka lähestyy taiteellisen elämän kummajaisia seitsemään laajempaa episodiin jakautuen.

Ohjaus on Akse Petterssonin ja musiikin tulkitsevat viulisti Maria Puusaari, sellisti Markus Hallikainen, klarinetisti Taavi Oramo ja harpisti Lily-Marlene Puusepp.

Todellisuuden yliarvostus, tyttöystävät, Tarjan ja Erikin Barcelonan-matka, karjalanpiirakat ja Ahti Karjalainen, Kokkolan ja ylipäätään Suomen maisemat ja kulutuksen ja shoppailun ulottuvuudet ovat yksittäisiä aihepiirejä Trbojevicin luomassa kehikossa. Palapelin osaset ovat siis moninaiset ja tunnelmat vaihtelevat aina hetkittäisestä epätoivosta euforian ja hysterian partaille.

Performanssin hengen mukaisesti Komsi fraseeraa, kertoo, eläytyy, poseeraa, liikehtii ja elehtii moninaisesti. Petterssonin dramaturgia korostaa hetkien yllättävyyttä.

Lavastus on kauttaaltaan riisuttu sisältäen vain muutamia elementtejä. Libretto on kirjoitettu englanniksi, mutta välillä, kun Komsi poistuu pukuhuoneen puolelle, kuullaan siitä suomenkielisiä välispiikkejä, joissa artistin elämä saa uudenlaisia, konkreetin todellisuuden mukaisia sävytyksiä.

Koomista variaatiota on paljon, tyylilliset vaihtelut ovat tuntuvia ja yleisvaikutelma on kaikista nopeista siirtymistä ja katkelmista huolimatta yhtenäinen ja aineiston hallita on raudanlujaa.

Lopputulos on jotenkin harkitun todellinen kaikista riitasoinnuistaan huolimatta. Esitys tuo lähelle sen, miten häilyviä ovat elämän, satiirin ja komediallisen tulkinnan välimaastot.

Piia Komsi on koloratuurisopraano, joka osaa käyttää äänensä sointiväritystä ilmiömäisen notkeasti ja sulavasti. Hän siirtyy vaivatta rekisteristä toiseen juuri virtuoosimaisen tekniikkansa ansiosta.

Musikaalisuus on korkealla tasolla ja oopperalliset tyylisuunnat sulautuvat hienosti ja dynaamisesti Komsin käsissä. Puna-asuinen, tummaa peruukkia kantava Komsi on koko ajan esityksen hurmassa ja iholla antaen teoksen kerronnalle sen tarvitsemia kiihdyttäviä sysäyksiä.

Komsi on eläytyvä komedienne, Opera Absurdiumin surrealistinen, energinen keskus, joka kykenee taitavalla ja muuntautumiskykyisellä tulkinnallaan pitämään kerronnan linjaukset hyvin kasassa.

Opera Absurdium on tuokioiden ja välähdysten oopperaa, jonka taiteellinen huipennus saadaan produktion neljännessä osiossa, jossa Komsi on yksinään lavalla, tulkitsee, laulaa ja soittaa selloa samanaikaisesti.

Näissä hetkissä on poikkeuksellista taikaa ja musiikin tasokin nousee muuten varsin kokeellisten ja hyppelehtivien jaksojen sijasta yhtenäisemmille sfääreille. Komsin lahjakkuus on harvinaisen moni-ilmeistä ja hän yhdistää vaivattomasti absurdin oopperan vaatimat performatiiviset, teatraaliset ja musikaaliset ulottuvuudet.