Musiikin aika: Pohjoisia vuodenaikoja (Avajaiskonsertti Viitasaaren kirkossa tiistaina 1.7.2014)

Pohjoisia vuodenaikoja oli teemana tässä konsertissa, joka kutsui kuulijansa vuorovaikutukseen musiikillisten elementtien, ympäristöllisten äänien ja niiden synnyttämien mielikuvien avulla.

Esillä oli monipuolinen kattaus aikamme musiikkia säveltäjäniminään Jukka Tiensuu, Sandeep Bhagwati, Kaija Saariaho, Ville Raasakka, Usko Meriläinen, Magnus Lindberg, Sampo Haapamäki ja Jarkko Hartikainen. Esiintyjinä oli joukko nuoremman polven nykymuusikoita.

Näppärä rytmitys ja ajallinen poljento tulivat esiin Tiensuun Tanzikone-sävellyksessä, jossa soinnillisten kaarien kuvailevuus oli tarkasti instrumentaatioon kiinnittyvää. Saariahon Fall-teosta hallitsi Lily-Marlene Puuseppin ilmeikäs harppu. Felix del Tredicin pasuuna värähteli nykymusiikillista ilosanomaa konsertin alun kietoutuvien sävelkuvien hetkissä.

Musiikin ajan säveltäjävieraan Sandeep Bhagwatin teoksista esillä olivat kolme Miyagi Haiku -sävelmää sekä väliajan jälkeen kuultu Illusies van harder en nacht!.

Eksotiikka ja eteerisyys yhdistettynä eri musiikkikulttuureista poimittuihin sävyihin leimasivat Bhagwatin orkestrointeja. Musiikin eri tasoja ja tekniikoita vivahteikkaasti hyödyntävän säveltäjän teoksissa on hämmästyttäviä tyylillisiä variaatioita ja eri kulttuurien aistivoimaista läsnäoloa. Tunnelmat ovat kaiken aikaa herätteellisen muuntuvia.

Itämaiset sävyt yhdistyneenä eurooppalaisiin tunnelmiin ja perkussiivisuuden läsnäoloon tekivät näistä hetkistä hyvin kiinnostavia. Sähköakustisten sävyjen loihtijana Bhagwati on poikkeuksellinen.

Konsertin helmiin kuului Saariahon Oi kuu, jossa Taavi Oramon bassoklarinetti ja Markus Hallikaisen sello loivat pitkiä äänellisiä kaaria ja juurevaa soitantaa hienon dialogisesti. Erityisesti bassoklarinetin tuuhea äänimaailma oli runollisen vakuuttavaa.

Tietokoneavusteisuus ja äänitehosteet tulivat mukaan konsertin eri vaiheissa. Viulun voima kaappasi dramatiikallaan vallan Sampo Haapamäen teoksessa Logo, jonka solistina esiintyi Maria Puusaari. Haapamäen sävelkieli on voimallista eri tasojen yhdistelmää, yhdenlaista pienten intervallien mikrotonaalisuutta.

Puusaaren viulismissa oli tilanteita etsivää, paikoin raastavaa ja väkevää tulkinnallisuutta ja soitossa oli maltillista, hetkittäin purkautuvaa alkuvoimaa, minkä myötä esitys kasvoi yhdeksi mieleenjäävimmistä.

Huilu oli vahvasti esillä rytmisen keinuvassa ja kuulaassa Usko Meriläisen Suvisoitto huilulle ja heinäsirkoille -sävellyksessä. On erikseen mainittava huilisti Malla Vivolinin läsnäolollinen koreografisuus. Hän eläytyi innolla ja taidolla teoksen nautittavasti kuvittamiin hetkiin.

Hänen keinuva koreografiansa sopi erinomaisesti musiikillisen tulkinnan sävyihin, joissa oli lempeää raukeutta ja rohkeita, äkillisiä kiihdytyksiä. Näin tapahtui myös puoliajan jälkeen esitetyssä Meriläisen Huilu – veden peili -teoksessa, jossa Vivolinin huilu etsi alituiseen sopivia ja hyppiviä juoksutuksia.

Erityishuomio ja kiitokset kuuluvat konsertin suunnittelijoille ja Viitasaaren kirkon akustisen tilan hyödyntämiselle. Soittajien sijoittelu eri puolille kirkkosalia toimi oivana sytykkeenä esitykselle. Tuo valinta lisäsi teosten kokemisen ilmeikkyyttä ja toi myös solisteille ja kuulijoille erilaisen lähestymistavan, joka tällä tavoin toteutettuna sopi mainiosti kokonaisuuteen.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.