Musiikin aika: Säveltäjä Kaija Saariahon paluu Viitasaarelle 25 vuoden jälkeen on samalla ollut harvinainen perhekokoontuminen

Musiikin aika pitää Kaija Saariahon kiireisenä: sävellyskurssin opettamisen ohella aikaa on mennyt kamarimusiikkikurssilaisten konsultointiin, taiteilijatapaamisiin sekä konserttivierailuihin.

– Tutkimme kurssilla opiskelijoiden teoksia ja keskustelemme niiden pohjalta muun muassa musiikin merkitsemis- ja esittämistavoista. On kiintoisaa kuulla, miten vaikka argentiinalainen, taiwanilainen tai saksalainen kokee nykymusiikkinotaation eri tavalla. He ovat kaikki lahjakkaita ja sivistyneitä, ja kohtelen heitä kollegoina, Saariaho kertoo.

Internetin lisäksi myös muusikkojen liikkuvuus on lähentänyt eri maiden säveltäjien tyylejä.

– Tietynlaiset soittotekniikat tuntuvat levinneen kulovalkean tavoin maasta riippumatta. Esimerkiksi luottokorttien käyttö kielten välissä on löytynyt useammaltakin säveltäjältä.

Hakemuksia sävellyskurssille tuli valtava määrä, ja Saariahon mukaan taiteellinen johtaja Johan Tallgren oli tehnyt ison työn kurssilaisten valikoinnissa.

– Ei ole järkeä ottaa edistyneimpiä ja kokeneempia, koska he eivät välttämättä niinkään tarvitse koko kurssia. Erityyppisiä säveltäjiä on hyvä olla mukana, jolloin heidän keskinäisestä ajatustenvaihdostaankin tulee antoisinta.

Soitetuimman elävän suomalaissäveltäjän ja maailman soitetuimman elävän naissäveltäjän Saariahon viime vierailusta Musiikin ajassa on jo 25 vuotta. Kyseessä on samalla myös harvinainen perhetapahtuma: säveltäjä- ja videotaiteilijapuoliso Jean-Baptiste Barrièren teoksia on myös esitetty viikon aikana, viulistitytär Aliisa Neige Barrière on esiintynyt kahdessa konsertissa ja poika Aleksi Barrière on ohjannut tämän illan kaksi Saariaho-dramatisointia sekä kirjoittanut tekstin niistä toiseen, Graal Théâtre -viulukonserttoon.

– Itse asiassa en tiedä, olemmeko koskaan aiemmin olleet työmme puolesta kaikki paikalla samaan aikaan, Saariaho hämmästyy. Itse festivaali vaikuttaa hänestä olevan hyvin samankaltainen kuin aikanaan.

– Kesäkursseja, paljon ajatuksenvaihtoa ja hyvien konserttien kasaamista. Esityspaikatkin vaikuttavat olevan yhä osittain samoja, Saariaho tuumaa. Hänen mukaansa festivaali on onnistunut kuitenkin muuntautumaan hyvin ajan mukana.

– Johan pyrkii tuomaan tänne uusia ilmiöitä, mutta myös avaamaan ohjelmaa lähihistoriaan päin. Esimerkiksi tänä vuonna on ollut arvokasta esittää Karlheinz Stockhausenin teoksia nuorelle sukupolvelle, koska niitä kuulee niin harvoin tänä päivänä, vaikka hän on ollut suuri vaikuttaja eurooppalaiselle nykymusiikille. Monet hänen tekemistään asioista ovat nousseet jälleen suosioon säveltäjien keskuudessa, kertoo Saariaho, joka tapasi Stockhausenin useampaan otteeseen tämän vielä eläessä.

Tapahtuman kasvattamista Saariaho ei välttämättä pidä itseisarvoisena.

– Musiikin aika on nyt jo kansainvälisesti huomattava tapahtuma. Kurssilaisista valtaosa on ulkomailta ja esiintyjistä sekä säveltäjävieraistakin iso osa, ja (Viitasaari) Areenaa isompia tiloja ei täältä löydy. Tällainen Kuhmon kamarimusiikin kaltainen idea, jossa muusikot, säveltäjät, opettajat, oppilaat ja vieraat ovat yhdessä, on oikein toimiva.

Viitasaaren asukkaista suurta osaa ei Musiikin ajan konserteissa kuitenkaan näy, ja monelle on saattanut kiiriä mieleen hurjimmat tarinat muun muassa John Cagen ”risujen katkomisesta”. Mitä Saariaho haluaisi sanoa paikkakuntalaiselle, joka ei ole nähnyt yhtään festivaalikonserttia sen 37-vuotisella taipaleella?

– Tervetuloa kokeilemaan, millaisia ne ovat, ja mielellään ainakin kahteen konserttiin, sillä jokainen on aivan erilainen! Lisäksi säveltäjiltä voi täällä tulla kysymään, jos jokin kiinnostaa tai mietityttää. Jos olisin viitasaarelainen, niin minua ainakin kiinnostaisi tietää, mitä täällä oikein tapahtuu.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .