Musiikki alkaa hiljaisuudesta

Jyväskyläläislähtöinen pianisti Ursula von Lerber seisoo Päijänteen rannalla ja selittää pianisti Christian Erbslöhin kanssa, kuinka hienoa on kun kaksi soittajaa löytävät yhteisen sävelen. Puhe on metaforisen lemmentilan sijaan konkreettisesta soittamisesta. Tilanteesta, joissa lavalla on kaksi flyygeliä.

– Kun kuuntelen levytyksiämme, en pysty aina erottamaan kumpi on kumman soittamaa. Raja oman ja toisen suorituksen välillä häipyy, Lerber toteaa.

Duon soitanta ei ole taistelukenttä paremmuudesta. Pikemminkin päinvastoin. Lerberin puheen perusteella kyse on eräänlaisesta harmonisesta kommunikointitilasta.

23-vuotiaana maailmalle lähtenyt Lerber on esiintynyt kahden pianon duona miehensä kanssa vuodesta 2009.

– Olemme niin intohimoisia musiikin suhteen, että olisi ollut outoa, ellemme olisi alkaneet myös soittaa yhdessä.

Pianoduon ohella he soittavat myös kamarimusiikkikonsertteja, solistikonsertteja sekä toimivat Pohjois-Ranskan Rouenin konservatorion pianonsoiton lehtoreina.

Haasteltavien kieli vaihtuu sulavasti englannista ranskaan ja edelleen suomeen. Vaikka kieli ja puhuja muuttuu, viesti pysyy samana: tärkeintä on olla avoin taiteelle.

 

Lerber aloitti pianonsoiton yksityistunneilla ja siirtyi sitten Jyväskylän konservatorioon. Seuraavaksi vuorossa oli opinnot Liisa Pohjolan johdolla Sibelius-Akatemiassa ja jatko-opinnot Pariisin konservatoriossa.

– Sieltä menin Yhdysvaltoihin Indianaan Bloomingtoniin, jossa opiskelin legendaarisen unkarilaispianisti György Sebökin johdolla.

Legendoista puheen ollen Lerber kertoo Erbslöhin olleen Georges Cziffran oppilas. Tämän oppiin ei moni päässyt, sillä mies valitsi harvat oppilaansa tarkkaan.

Kuuluisien opettajien ohella pariskunnan elämään ovat kuuluneet maineikkaat konserttisalit ja työkumppanit. He ovat soittaneet muun muassa New Yorkin Carnegie Hallissa, konsertoineet Etelä-Koreassa ja myyneet yli tuhatpaikkaisen Rouenin oopperatalon täyteen Ranskassa. Jyväskylän Kesässäkin pariskunta kävi kolme vuotta sitten miimikko Guerassim Dichlievin kanssa.

– Olemme tehneet myös yhteistyötä suomalaisten kanssa. Muun muassa pianisti-kapellimestari-säveltäjä Ralf Gothoni, sellisti Sennu Laine ja alttoviulisti Ulla Soini ovat käyneet Rouenissa pitämässä mestarikursseja ja konsertoimassa, Lerber kertoo.

 

Haastattelun keskeyttää Lerberin vanhempien pihassa telmivä lumikkopari. Leikkisät pikkukaverit saavat pariskunnan huokailemaan.

– Täällä ollaan todella luonnon keskellä. Tänne tulo on kuin patterien lataamista. Missään muualla ei kuule koivunlehtien ääntä tuulessa. Olen aina ajatellut, että musiikki alkaa hiljaisuudesta. Hiljaisuus nuottienkin välillä on tärkeää.

Erbslöh komppaa vaimoaan ja sanoo arvostavansa suomalaista rauhaa.

– Christianista on tullut puoliksi suomalainen, Lerber hymyilee.

Mies tosin sanoo jo olevansa puoliksi saksalainen, puoliksi armenialainen ja puoliksi ranskalainen, joten puolikkaat taitavat pian loppua.

– Tärkeintä on pysyä avoimena. Arvostan esi-isiäni, mutta taiteessa on kyse pikemminkin ihmisyydestä kuin kansallisuudesta, Erbslöh toteaa.

Kansalaisuudesta puhuttaessa Lerber sanoo arvostavansa suomalaista koulutusjärjestelmää, jossa harrastuksillekin jää aikaa. Kehua saa myös opetustapa.

– Esimerkiksi Pariisin konservatoriossa on korkea taso, mutta minulla oli siellä sellainen olo, että oli olemassa joku tietty malli, jonka mukaan piti soittaa ollakseen hyvä. Suomessa annetaan tilaa omalle ilmaisulle. Taiteilijahan on juuri se, jolla on jotain omintakeista sanottavaa. Tämän ajatuksen olen kantanut mukanani koko urani ajan?–?niin soittajana kuin opettajanakin. Ihmisen täytyy uskaltaa olla oma itsensä.

 

Lerberin ja Erbslöhin soittoa löytyy osoitteesta http//:2pianosduo.com. Pariskunta konsertoi seuraavaksi Suomen Solistiyhdistyksen konserttisarjassa 23. lokakuuta  Helsingin Temppeliaukion kirkossa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.