Musiikkikampuksen kirjaston kellarista tehtiin arvokkaita löytöjä Jyväskylässä – "Se on pieni sensaatio "

Sydän hypähti. Ihokarvat nousivat pystyyn.

Sillä tavalla muistelee ensimmäisiä tuntemuksiaan Suomalaisen musiikkikampuksen amanuenssi Hannele Saari.

Suomalaisen musiikin tiedotuskeskuksesta Fimicistä oltiin otettu yhteyttä. Heillä oli hallussaan pitkään lainassa harhaillutta materiaalia. ”Onko tämä teidän”, Fimicistä kysyttiin.

Ja niin Ilmari Hannikaisen vuonna 1913 säveltämän pianokvarteton op. 2 alkuperäinen käsikirjoitus palasi Jyväskylään.

Tämä oli sytyke Musiikkikampuksen kirjaston varaston penkomiselle. Sen suunnilleen perimmäisestä nurkasta kannettiin pian ylös puolitoista hyllymetriä kansioita.

Niistä alkoi paljastua Hannikaisen musiikkiperheen jäsenten ja muun muassa Heikki Suolahden, Jaakko Linjaman, Ahti Karjalaisen ja Martti Korpilahden käsikirjoituksia.

Materiaalilöytö tehtiin Musiikkikampuksella alkuvuonna 2017. Suomalainen musiikkikampus on Jyväskylän ammattikorkeakoulun, yliopiston ja koulutuskuntayhtymä Gradian muodostama musiikkikoulutuksen ja -tutkimuksen osaamiskeskittymä.

Viime viikolla Hannikais-materiaaliin tutustui paikan päällä Jyväskylässä Berliinissä asuva pianotaiteilija-tutkija Terhi Dostal, joka on pitkään esittänyt, nauhoittanut ja tutkinut Ilmari Hannikaisen tuotantoa.

Vuonna 2008 Dostal järjesti Berliinissä konserttisarjan, jossa esitettiin suomalaisten romantikkojen, varsinkin enemmän tai vähemmän Sibeliuksen varjoon aikanaan jääneiden tekijöiden teoksia. Dostal halusi mukaan Hannikaisen pianokvarteton, ja onnistui saamaan kopion nuoteista Fimicistä. Berliinin esitys oli menestys, ja pianokvartettokin lähetettiin Saksan-laajuisesti radiossa.

Tuossa yhteydessä Dostal etsi ”kissojen ja koirien kanssa” alkuperäistä käsikirjoitusta siinä kuitenkaan onnistumatta. Todennäköisesti Dostalin ja kvarteton editoija Jani Kyllösen kiinnostus teosta kohtaan johti lopulta siihen, että Fimic löysi hallussaan olleen, Jyväskylään lopulta palautuneen alkuperäiskäsikirjoituksen. Se johti puolestaan Jyväskylässä tehtyyn laajempaan nuottilöytöön.

Mikä on sen arvo?

– On tämä suomalaisessa mittakaavassa merkittävä, pieni sensaatio, sanoo Dostal.

 

Pianokvarteton lisäksi esille on tullut Hannikaisen vuonna 1912 säveltämän esikoisen, pianosonaatin, alkuperäiskäsikirjoitus. Myös aiemmin tuntemattomia orkesterikappaleita on löytynyt, viimeksi – hämmästyttävästi – viime viikolla.

Dostal vieraili Jyväskylässä perjantaina. Edeltävänä iltana Hannele Saari kävi vielä kerran tutkimassa kellariarkistoa ja toi ylös kuusiosaisen, Säynätsaloon 23. kesäkuuta 1954 päivätyn orkesterisävellyksen.

Sen löytyminen oli Dostalin mukaan ”aika iso juttu”, josta tuli ”melko sensaatiomainen fiilis”.

– Ainakaan minulla ei ole ollut tästä teoksesta mitään tietoa. Kyseessä on joko 1950-luvulla tehty sävellys tai sitten Hannikainen on korjaillut vanhaa käsikirjoitusta. Todennäköisesti se on jossain esitettykin, kun stemmat ovat näemmä olemassa, Dostal pohtii.

Puheena olevaa orkesterisävellystä, pianokvartettoa tai pianosonaattiakaan ei ole koskaan julkaistu nuotteina. Kvartettoa Dostal oli itse levyttämässä kaksi vuotta sitten, ja syksyllä Risto-Matti Marin levyttää sonaatin.

Nyt esille nousseen käsikirjoituskokoelman aineistoa on siirtynyt Musiikkikampuksen edeltäjäorganisaatioiden haltuun muun muassa säveltäjien perikuntien kautta. Materiaalin olemassaolo on ollut tiedossa, mutta koskaan aiemmin ei ole ryhdytty selvittämään, miten paljon sitä on tai mitä se lopulta sisältää.

Nyt aarre on turvassa. Käsikirjoitukset on digitoitu, ja ne talletetaan Jyväskylän yliopiston elektroniseen arkistoon tutkijoiden käyttöön. Digitoinnin rahoitti Keski-Suomen musiikin edistämissäätiö.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .