Myrskyn vuodet. Suomen suunta kylmän sodan jälkeen - Jukka Valtasaari

JUKKA VALTASAARI
Myrskyn vuodet. Suomen suunta kylmän sodan jälkeen.
Otava 2009, 395 s.
Hyvät naiset ja herrat, ulkoasiainministeriö ei teiltä paljon edellytä, vain yhden hyvän ajatuksen vuodessa, ei mielellään enempää eikä varsinkaan vähempää. Mutta toimeenpanon on oltava viimeisen päälle.

Tämän ohjeen antoi suurlähettiläs Ilkka Pastinen ulkoministeriön vuosiluokan 1966 harjoittelijoille ja sen toistaa toinen suomalainen huippudiplomaatti eli suurlähettiläs Jukka Valtasaari tuoreessa kirjassaan Myrskyn vuodet.

Ei tietystikään sattumalta. Kokeneen diplomaatin kirjoitus on kuin hänen puheensa: harkittua ja tarkkaa, mutta samalla "rakentavan epämääräistä", jotta vastuuta savolaiseen tapaan siirtyy myös lukijalle.

Kun Valtasaaren kirjan lukee ajatuksella, huomaa väistämättä, että hyviä ajatuksia ulkoministeriön tärkeimmiltä virkamiehiltä irtoaa vuodessa useampia kuin yksi ja että he osallistuvat myös kansallisten tavoitteiden asettamiseen, eivät pelkästään niiden toteuttamiseen.

Toimeenpano taas ei tarkoita pelkästään hyviä pöytätapoja. Toimeenpanoa on myös omien tavoitteiden sovittaminen yhteiseen etuun ja vaikuttamista poliittiseen ympäristöön siten, että oma toiminta käy mahdolliseksi tai ainakin helpommaksi.

Jotta tässä onnistuttaisiin, tarvitaan poliittisten johtajien avuksi taitavia diplomaatteja. Valtasaari ei turhaan omista kirjaansa "ulkoasiainministeriön henkilökunnalle, jonka ammattitaidolle rakentuu Suomen diplomatian menestys".

Suomen idea

Valtasaaren kirjan alaotsikko lupaa, että kirjassa kerrotaan Suomen ulkopolitiikasta kylmän sodan jälkeen. Kirja antaa enemmän. Siinä käydään läpi Suomen ulkopoliittisen ympäristön mullistukset Suomen autonomian alusta viimeiseen käännekohtaan, joka Valtasaaren mielestä oli terroristien hyökkäys Manhattanille syyskuussa 2001.

Kun ulkopoliittinen ympäristö muuttuu perusteellisesti, on vanha ulkopolitiikan käsikirja heitettävä syrjään. Mitä otetaan tilalle?

Presidentti Mauno Koivisto oli vuonna 2001 markkinoimassa Moskovassa kirjaansa Venäjän idea. Häneltä kysyttiin, mikä on Suomen idea.

- Selviytyminen, vastasi Koivisto.

Tämän vastauksen Valtasaari hyväksyy. Suomen idean toimeenpanosta oli kyse, kun Suomi 1960-luvun lopulla ponnisteli Etykin koolle kutsumiseksi. Siitä oli kyse, kun Suomi viime sotien jälkeen kamppaili itselleen liikkumatilaa sitoutumalla vähitellen taloudellisesti Länsi-Eurooppaan. Siitä oli myös kyse, kun Suomi syksyllä 1990 yksipuolisesti katsoi Pariisin rauhansopimuksen sotilaalliset artiklat ja YYA-sopimuksen rauenneeksi.

Kekkonen kääntyi

Tämän kaiken Kuopiossa syntynyt Valtasaari kertoo sujuvasti ja laveasti. Vakavaa pohdintaa värittävät hauskat yksityiskohdat.

Suuria paljastuksia kirjasta ei löydy, mutta Valtasaari kommentoi muutamia tapahtumia, joista Suomessa on keskusteltu paljon.

Miksi Jyri Häkämies ei saisi pelkistää Venäjää Suomen probleemaksi, vaikka Paasikivi teki sen sotien jälkeen, Valtasaari kysyy.

Kun silloinen pääministeri Paavo Lipponen joulukuussa 2002 Washingtonissa kiitti George W. Bushia johtajuudesta, otti sisäpolitiikka Suomessa niskalenkin ulkopolitiikasta tavalla, joka Valtasaaren mukaan sai Kekkosen kääntymään haudassaan.