Näin Urho Kekkonen ja Lauri "Tahko" Pihkala tapasivat

Katkealma Erkki Fredriksonin kirjasta Rivakka lakkitehtailija – Eero Fredriksonin kaikenkarvaisia sattumuksia. Luvun minä-muoto viittaa kirjan kirjoittajaan Erkki Fredriksoniin, joka oli yliopiston opiskelijana saanut kutsun promootion airueksi:

"Ennen varsinaisen promootioaktin alkamista oli kunniatohtoreiksi vihittäviä pyydetty hyvissä ajoin kokoontumaan yliopiston päärakennuksen opettajainhuoneeseen. Airuena tehtäväni oli järjestää kunniatohtoreiden kokoontuminen, järjestää heidät kulkueeksi ja ohjata heille varatuille paikoille juhlasalin näyttämölle. Vanhempani hakivat Rauna ja Lauri Pihkalan heidän majapaikastaan Jyväshovista ja tulivat yhteisellä autokyydillä yliopistolle. Saatoin ohjata heidät ensimmäisinä opettajainhuoneeseen. Kun olin saanut ohjattua kaikki kunniatohtorit koolle, sain tehtävän välittää presidentin adjutantilta saamani tiedon, että heidän tulisi olla valmiina kättelyyn liikuntatieteiden kunniatohtoriksi vihittävän presidentti Urho Kekkosen saapuessa viimeisenä huoneeseen. Pääosa tulevista kunniatohtoreista asettautui riviin, mutta Kekkosen tavoin liikuntatieteiden kunniatohtoriksi vihittävälle professori Lauri Pihkalalle ei tällainen pokkurointi passannutkaan. Naukuvalla äänellään hän tokaisi vieressään seisoneelle Eerolle: ”Katotaanpa, kuka tulee viimeisenä sisälle”, astui oven vieressä sijainneen vaatekaapin sisälle ja veti sen oven perässään kiinni. Rouva Rauna Pihkala tokaisi Eerolle vähän arvoituksellisesti: ”Eikö se koskaan malta lopettaa?” Kun presidentti Kekkonen saapui tovin päästä adjutanttinsa seuraamana huoneeseen ja alkoi kätellä riviin asettautuneita kunniatohtoreiksi vihittäviä, astui Pihkala kolistellen kaapista ulos ja alkoi myös kätellä rivissä seisojia Kekkosen jäljessä. Ainoat kaksi, jotka eivät kätelleet keskenään, olivat Kekkonen ja Pihkala. Kekkosen hahmossa saatettiin nähdä kipunoivaa kiukkua. Pihkala oli onnistunut suututtamaan vanhan vastustajansa perin pohjin. Liekö sitten tästä johtunutta se, että kun yrmeäilmeinen presidentti Kekkonen tuli promovointivuoroon, jäi hän vastoin annettuja ohjeita istumaan paikalleen eteensä tuijottaen, kun promoottori luetteli hänen ansioitaan latinankielisessä esittelyssään. Seuraavana olleet liikuntatieteiden kunniatohtorit Kaarina Kari ja Lauri Pihkala sen sijaan ponnahtivat heti ylös, kun heidän vuoronsa kuulutettiin. Pitkä promootioakti sujui alkuvaiheiden jännitteistä huolimatta käsikirjoituksen mukaisesti. Eero sai vuorollaan yhteiskuntatieteiden kunniatohtorin hattunsa, miekkansa ja diplomin.

Kaupunginkirkkoon suuntaava promootiokulkue ei päässyt ilman kommelluksia liikkeelle. Ensimmäinen sekaannus aiheutui siitä, kun kulkueen kärkeen presidentti Kekkosen pariksi määrätty professori Kaarina Kari ilmoitti, ettei hän pysty jalkavaivojensa vuoksi marssimaan kulkueessa, vaan joutuu turvautumaan autokyytiin. Kun tämä todettiin, siirtyi järjestyksessä seuraava eli Lauri Pihkala Kekkosen pariksi. Pihkala huikkasi rivissä vähän taaempana olleelle Eerolle: ”Aina olen pyrkinyt eturiviin, nyt ihan käskettiin.” Kekkonen ei muiden lähellä olleiden tavoin tuolle letkautukselle ollenkaan nauranut. Kohta sen jälkeen, kun Pihkala oli asettunut kiistakumppaninsa Kekkosen viereen seisomaan ja kulkueen lähtöä odottelemaan, läjäytti kahdesta paikoillaan odotelleesta ratsukosta oikeanpuoleinen mittavan lantaläjän aivan kulkueen kärkeen asettuneen presidentti Kekkosen eteen. Kekkosen vasemmalla puolella lähtöä odotellut Lauri Pihkala ei tietenkään asiaa tuossa vaiheessa kommentoinut, muttei malttanut olla tilanteelle näyttävästi virnistelemättä. Kun kulkue lähti liikkeelle, osasivat presidentti Kekkonen sekä kulkueen alkupää tuon haisevan kiusan väistää, mutta monet taaempana marssineesta satapäisestä tohtoris- ja maisterisjoukosta ja seppeleensitojista osuivat sitä tallomaan. Tämä ilmeni marssin päätyttyä kaupunginkirkon taaempien penkkirivien vaiheilla leijuneesta lantaisesta odööristä. Eero kertoi tarkkailleensa kulkueen ensimmäistä paria parin metrin päästä kolmannesta parista ja havainneensa, etteivät nuo kaksi vanhaa kiistakumppania ryhdikkäästi rinnakkain marssiessaan vaihtaneet koko matkan aikana sanaakaan keskenään. Adjutantin kertoman mukaan Kekkonen ja Pihkala eivät olleet vaihtaneet sanaakaan myöskään yhteisellä tulomatkallaan Jyväskylään, vaikka presidentti oli sovinnonhaluisena tarjonnut Pihkalalle matkan presidentin auton kyydissä.

Promootiokulkueeseen osallistuminen oli Eeron kertoman mukaan hänen elämänsä juhlallisin marssi Kauppakadulla. Hän kertoi aiemmin marssineensa kulkueessa Kauppakatua ensin kansakoululaisena Lounaispuiston laulujuhlille, myöhemmin Yrjönpäivän paraateissa partiolaisena, knallipäisenä lyseon abiturienttina, suojeluskuntalaisten marssirivistössä, sotaväen vänrikkinä ja luutnanttina, hautajaissaatoissa, sotien veteraanina sekä lopulta kunniatohtorina.

Etenkin monia ulkomaalaisia, jotka olivat seuranneet promootiokulkuetta, oli ihmetyttänyt se, miten valtion päämies, presidentti Urho Kekkonen, voi kulkea kulkueen kärjessä kansanjoukkojen reunustamaa katua pitkin. Istuessani airuen tehtäväni mukaisesti kulkueen edellä ajaneen poliisiauton kyydissä saatoin huomata, että kulkuetta oli turvaamassa, tosin yleisöltä näkymättömissä, hyvin laaja siviiliasuisten poliisien turvaoperaatio.

”Mikähän tuossa Lauri Pihkalan temppuilussa Kekkosta kohtaan oikein oli takana?” kysäisi professori Kaarina Kari opettajainhuoneen episodiin viitaten promootioillallisilla Jyväshovissa vieressään istuneelta Eerolta. ”Eiköpä siinä yritetty maksaa vanhojen urheilujohtajien välisiä kalavelkoja”, arveli Eero. ”Suojeluskuntain ja urheiluliiton vanhat kaunat kaihertavat Lauria edelleen”, vahvisti illallisilla Eeron toisella puolen istunut rouva Rauna Pihkala."

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.