"Näin hurmeista keikkaa en odottanut kohtaavani" – Hausmyllyn jäähyväiskonsertti tyhjensi pajatson Viitasaarella

Hausmylly Viitasaaren Viihdekeskuksessa 31.12.2018

Tässä se nyt on, raskaan vuoden viimeinen työkomennus. Hausmyllyn jäähyväiskonsertti orkesterin kotipitäjässä uudenvuodenaattona. Yhtyeen kolmikymmenvuotinen ura saa päätöksensä Viitasaaren Viihdekeskuksessa, jossa DJ Gigolo villitsee yleisön sakeimpaan ysärinirvanaan yleisön odotellessa tunnin verran myöhässä olleen konsertin alkua. Bailando! Ilon kautta.

Nomen est omen, Viihdekeskus on keilahallin ja baarin välimuoto. Tilasta tulee yhtä aikaa mieleen Coenin veljesten elokuvatuotanto sekä post-kaurismäkeläinen suomikuva. Tilaan limun. ”Haluatko jäitä?” Toki. Baarimikon annostelema haikea jääpalikka katoaa kädenlämpöiseen kokikseen ennen kuin puolen litran tuoppi iskeytyy pöytään.

Sali on verrattain täynnä, ja yleisön asuvalinnoissa tiivistyy ysäridiscon ydinmehu. En muistanut miltä kreppitukka näyttää, mutta onneksi Viitasaari muistaa. Hey yo, Captain Jack! Odottava juhlakansa vaikuttaa olevan leppoisaa ja huumorintajuista väkeä, ja tunnelma odottavassa Viihdekeskuksessa ei ole lainkaan kireä vaan pikemminkin lämmin ja välitön.

Viimein elokuvatrailereista tuttu bassoääni alkaa kuuluttaa keikan alkua. ”Suomen kaikkien aikojen huonoin eu-direktiivit täyttävä teknohumppaorkesteri Hausmylly!” Bring it on, Enzo man.

Keikka alkaa. Lavalla on kolme, ei, neljä laulajaa, jotka toistavat Enzon riimejä ja kertosäemelodioita yksiäänisesti. Taustanauhan lisäksi harmoniapuolesta vastaa livekitaristi Teemu Koskela, jonka stratocaster komppaa myös Enzon välillä pitkiksikin venyviä juontoja.

Pian alkupuolen lämmittelypalojen jälkeen saadaan kuulla myös eräs yhtyeen suurimmista hiteistä, Se mustamies, jonka ajan luulin menneen jo liki 30 vuotta sitten. Biisi tyhjentää pajatson lopullisesti, ja tästä eteenpäin keikka on silkkaa Hausmylly-transsia ja yhden miehen stand-upia.

Enzo on kieltämättä armoitettu nokkamies Hausmyllyn kaltaiselle instituutiolle. Baarijakkaraan nojaileva karismaattinen viitasaarelainen höpöttää viskin polttamalla baritonillaan mitä sylki suuhun tuo. ”Meitä oli Movetron, Aikakone ja Hausmylly. Muut saa haistaa v-un, oikeesti.” Tervehdys Enzo, ysäripopin Lord Satanachia!

Hausmyllyn biisit ovat periaatteessa huumorimusaa, mutta niiden taustalta löytyy Petri Alangon kaltaisia pop-taitajia sekä kirkas, eteenpäinvievä ajatus joka kristallisoituu bändin tiukoissa konesoundeissa. Enzo soittaa Gigolon päälle ilmasyntikkaa ja hiukseni livahtavat spontaanisti keskijakaukselle.

”Jos ei saaha enemmän aplodeja, lauletaan Ukko Noak ja lähetään v-uun täältä,” uhkailee päällikkö. Samaan aikaan kitaristi komppaa Eye of the Tigerin riffillä. Kuvittelen kuinka ankaralta tämä keikka tuntuisi lämpimässä nousujohteisessa ja kuivaan hikeä otsaltani. ”Nyt mää esittelen teille Hausmyllyn Paranoidin riffillä.”

Yleisö karjuu rytmikkäästi syntymäpäiviään viettävän Enzon nimeä, ja parin encorebiisin jälkeen on tullut aika vetäistä rusetti Hausmyllyn uran päälle. Näin hurmeista keikkaa en todella odottanut kohtaavani, ja jollakin kierolla tavalla tunnen itseni onnekkaaksi.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .