Näin saat lapsestasi salaista tietoa – lastenkirjojen tutkija paljastaa yllättävän keinon

Nyt puhutaan lastenkirjoista ja lukemisesta. Huoli lasten ja nuorten lukutaidon heikkenemisestä ja sanavaraston ehtymisestä on herättänyt niin varhaiskasvattajat, opettajat kuin kirjastoväenkin. Vielä kun saataisiin vanhemmat tähän mukaan, sanoo lastenkirjatutkija Päivi Heikkilä-Halttunen.

– Lasten lukutaidon huomio on nyt vanhemmissa. Tunnen sympatiaa nykyperheitä kohtaan, joissa elämä voi olla todella hektistä. Kasvatus voi olla ajan kasvatuspaineissa aika lailla suorittamista, vailla rohkeutta soveltaa ja kehittää omaan perheeseen sopivia tapoja lukemiseen, tutkija sanoo.

Suorittaminen ei sovi lukemiseen, jos muuhunkaan, Heikkilä-Halttunen näkee. On hyvä, jos lapselle luetaan edes ne ”pakolliset” Kunnakset, Nopolat ja Parvelat, mutta ei lukemista tarvitse siihen jättää.

– Lukemaan innostaminen on pitkäkestoinen tinki, johon aikuisten pitäisi sitoutua. Lukuhetket tukevat koko perheen hyvinvointia, lapsen kasvua ja tunteiden kehittymistä. Lukeminen antaa lapselle kieltä itseilmaisuun.

On lukutoukkia, ahmimisikäisiä, keskitien kulkijoita ja lapsia, jotka ”pelaa, eikä mitään lue”. Lapsen ”perusjuttu” ei välttämättä olekaan lukeminen, mutta lapsi tarttuu siihen, mikä kiinnostaa, Heikkilä-Halttunen uskoo. Lapsi innostuu mielikuvituksesta, kirjaimista, kielistä ja sanoista.

– Pientäkin kipinää kannattaa tukea, ei vähätellä. Myönteistä asennetta lukemista ja lukutaitoa kohtaan perään vanhemmilta. Lukemisen pohjan antaminen on vanhempien tehtävä, jota varhaiskasvatus ja koulu tukevat. Varhainen lukeminen ja monipuolinen sanavarasto auttavat päiväkodin ja koulun aloittanutta lukuaineissa, matematiikassa, keskittymisessä ja kyvyssä ottaa vastaan opetusta.

Lukemisen hyöty leviää laajalle, mutta ladataanko lukemiseen jo liikaa?

– Jospa ajattelisi niin, että on ilo ja etuoikeus lukea lapselle, se on helppoa ja tuo pelkkää plussaa. Hoksataan ottaa lukeminen osaksi päivän rauhoittavia rutiineja ja kuljettaa sitä sopivina haukkapaloina höystäen muuta elämää. Käydään kirjastossa, tarjotaan lapsen herkkyyskautta tukevia kirjoja lapsen ulottuville, annetaan kirjojen näkyä kodissa.

 

Lastenkirjoja ilmestyy enemmän kuin koskaan. Heikkilä-Halttusta harmittaa, miten suuri osa kirjoista jää vaille huomiota.

– Isolla rahalla markkinoidut kirjat tavoittavat lukijoiden silmät ja korvat, muu jää katveeseen. Lastenkirjallisuuden näkyvyys on vähentynyt myös sanomalehdissä. On siis vaikea tietää, mitä kirjoja ylipäätään on ilmestynyt. Kirjavinkkejä kannattaa kysyä vaikka kirjastosta.

Heikkilä-Halttunen liputtaa kotimaisen lastenkirjan puolesta. Suomalaisessa lastenkirjassa näkyy tuttu arki, suuhun sopiva kieli ja laadukas kuvitus. Hyvä lastenkirja ei tyhjene yhdellä lukemiskerralla.

– Lukemalla vanhempi voi saada kansien välistä hieman salatietoa lapsesta. Mitä palautetta lapsi antaa lukemisen ja kuuntelemisen parissa, miten hän mutustelee luettua, mitä sieltä nousee. Lastenkirjaa voi käyttää eri tarkoituksissa, ei vain nukuttajana. Se on pehmeä väylä, jolla voi sanoittaa erilaisia tunteita, surua, iloa, empatiaa ja toisen huomioimista.

Kohtaaminen on Heikkilä-Halttusen mielestä lapselle lukemisen parhaita puolia.

– Puheterapeuteilta tuleva palaute kertoo, että entistä enemmän on lapsia, joille ei ole päässyt syntymään auttavaa sanavarastoa. Selittäjänä on varhaisen vuorovaikutuksen väheneminen kodeissa. Kenties siellä jokainen puuhailee omiaan. Sidos kieleen syntyy arkisen jutustelun, höpöttelyn, toiminnallisen loruttelun, lähellä olemisen ja lukemisen kautta.

Aikuiset kokevat lastenkirjatarjonnan usein ympäripyöreän kepeänä, harmittomana ja herttaisena. Lastenkirja on kuitenkin ajassa kiinni, ja se pystyy lyhyemmän muotonsa ansiosta reagoimaan usein aikuisten kirjallisuutta nopeammin ajan ilmiöihin, tutkija muistuttaa.

Lastenkirjojen nykyteemoja ovat esimerkiksi erilaisten perheiden arki, lasten ja vanhempien väliset suhteet, huoli luonnosta, kehopositiivisuus, moniarvoisuus ja -kulttuurisuus.

– Tietoisuus siitä, että kirjoista löytyy paljon yhteiskunnallisiakin ulottuvuuksia, antaa aikuisille hyvän syyn päivittää vanhentuneita käsityksiään. Nykyisen aikaansa seuraavan lastenkirjallisuuden vahvuus on siinä, että asioita ei osoitella sormella, tutkija kuvaa.

Pienten lasten vanhempia rohkaistaan lukemaan lapsilleen myös meneillään olevissa lukemisen suurhankkeissa. Suomen Kulttuurirahaston ja Lukukeskuksen toteuttama Lukulahja lapselle sekä Kulttuurirahaston Keski-Suomen rahaston Tartu tarinaan -hanke kohdistuvat juuri neuvola- ja varhaiskasvatusikäisten lasten perheisiin.

Kielitietoisuus ja tunnetaidot on otettu mukaan myös opetussuunnitelmiin.

– Tuntuu siltä, että lastenkirjailijat, kuvittajat ja kustantajat seuraavat nykyisin tarkasti uusien opetussuunnitelmien painotuksia. Esimerkiksi tunnekasvatus näkyy selkeästi kotimaisissa lastenkirjoissa, Heikkilä-Halttunen sanoo.

Uhanalaista paperista kirjaa elvytetään kirjasta ja lukemisen onnesta kertovilla kirjoilla

Kirja voi olla lepopaikka. Hetki rauhaa. Hengitä sisään ja ulos. Anna ajatusten lepattaa. Saat vain olla. Voit yhä uudelleen palata siihen riviin, joka tuntuu tärkeältä. Kirjalla on aina aikaa sinulle. Kirja antaa sinulle aikaa, joka ei kulu. Näin kirjoittaa Siri Kolu kuvakirjassa Lue minut. (Otava).

Kirjallisuuden uusi trendi on kirjoista kertovat kirjat. Käännöskirjojen kautta Suomeen tulleeseen ilmiöön ovat tarttuneet nyt myös kotimaiset tekijät, tämän vuoden kirjoissa Siri Kolu ja kuvittaja Sanna Pelliccioni.

– Kirjasta on tullut uhanalainen niin paperisena kuin kodin esineenäkin. Ihmisiä taivutetaan ruudulta lukijoiksi ja sisustuslehdet ja pölyn vainoajat ovat heivanneet kirjahyllyt pois kodeista. Kuka meidän kodeista oikein määrää, lastenkirjatutkija Päivi Heikkilä-Halttunen kysyy.

Päiväkodeissa temmeltää nyt ensimmäinen sukupolvi, jonka edustajista kaikki eivät tiedä mikä kirja on.

– Kaikki lapset eivät välttämättä tiedä, miten kirja toimii. Että siinä käännetään sivuja ja että tarina jatkuu seuraavalla sivulla. Koen paperisen kirjan toimivimpana lapsille lukemisessa: siinä toteutuu myös keskittynyt läsnäolo, joka sähköisten käyttöliittymien kanssa on vaikeampaa.

Uudet lastenkirjat houkuttelevat lapsia myös kirjastoon, joka voi olla monelle vieras ympäristö.

– Kirjasto on ainutlaatuinen, maksuton kulttuurilaitos, josta on syytä pitää kiinni. Se on helppo portti lukutaitoon ja monenlaisiin elämyksiin, tutkija sanoo.

Päivi Heikkilä-Halttusen yleisölle avoin luento Rakkaus kirjaan alkaa sylistä – varhaisen perhelukemisen hyödyt ja ilot Jyväskylän yliopiston Liikunnalla, sali L303 16.4. kello 15–16.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko 1 kk / 6 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .