Näkökulma: Hurjapäistä kasvoi vielä hurjempia – 18 vuodessa The Fast and the Furious -toimintaelokuvasarjan budjetti on kasvanut yli 150 miljoonaa dollaria

Kaahailuelokuva, jossa yhdistyvät äijäily, härski tuotesijoittelu, menneen maailman asenteet ja täysin päätön toiminta.

Tällä kaavalla The Fast and the Furious -toimintaelokuvasarja on operoinut lähes 20 vuoden ajan. Ja hyvin on operoinutkin, sillä kyseessä on miljardeja dollareita tienannut tuote.

Viime perjantaina ensi-iltaan tuli sarjan ensimmäinen spin off, Hobbs & Shaw -niminen toimintaleffa, joka jatkaa pääsarjasta tutuilla viritetyillä kierroksilla.

Pääosiin nousevat kalju ja lihaksikas ex-konna Deckard Shaw ( Jason Statham) ja kaljumpi ja lihaksikkaampi ex-poliisi Luke Hobbs ( Dwayne Johnson), joita vastaan asettuu Idris Elban esittämä geneettisesti manipuloitu pahis.

Edessä on lihasten ja kasvojen kiristelyä 200 miljoonan dollarin budjetilla. Hintalapusta huolimatta tuottajat hierovat käsiään, sillä elokuvaa näkemättä siitä voi ennustaa hittiä. Pääsarjan kaksi edellistä elokuvaa ovat ylittäneet lipputuloissa miljardin dollarin maagisen rajan, ja tutut hahmot uusiin liemiin heittävä elokuva tuskin jää flopiksi.

Lähellä tosin oli, ettei kaahailusarja tyrehtynyt melkein alkuunsa.

Kun ensimmäinen The Fast and the Furious -elokuva julkaistiin vuonna 2001, oikeastaan kukaan ei odottanut elokuvalta mitään. Sankariksi oli valittu melko tuntematon sinisilmäinen blondi Paul Walker ja pahaksi pojaksi astetta enemmän nimeä saanut Vin Diesel.

38 miljoonan dollarin budjetilla kasatun elokuvan käsikirjoitus sisälsi juoniaukkoja ja järjettömyyksiä siinä määrin, että pääosaan elokuvassa nousivat laiton katukaahailu, lyhyet hameet ja Vin Dieselin esittämän Dominic Toretton zenmäinen rauhallisuus, jonka alla tuntui kytevän milloin vain räjähtävä raivo.

Leffasta tuli yllätyshitti, joka keräsi elokuvateattereissa yli 200 miljoonan dollarin lipputulot. Pari vuotta myöhemmin tehty jatko-osa 2 Fast 2 Furious menestyi jopa paremmin, vaikka Vin Dieseliä ei mukana ollut.

Sen sijaan vuonna 2006 julkaistu The Fast and the Furious: Tokyo Drift oli upottaa koko sarjan. Pääosaan nostettiin koulupoika, joka ajaa katukisoja. Niin kriitikot kuin sarjan fanitkin pettyivät tuotokseen, joka hukkasi kaiken, mikä kahdessa ensimmäisessä osassa oli kiinnostavaa.

Tuottoa tuli kuitenkin sen verran, että sarjalle päätettiin härkäpäisesti tehdä vielä neljäskin osa.

The Fast and the Furiousin nousun suuren yleisön tietoisuuteen voikin ajoittaa vuonna 2009 julkaistuun Fast and Furiousiin. Pääosiin saatiin takaisin Walker ja Diesel, ja leffasarja alkoi saada tuttuja piirteitä. Oli iso yhteen hiileen puhaltava lain rajamailla seikkaileva joukko, järjettömiä stuntteja ja suuria tunteita.

Vitososasta ( Fast Five, 2011) lähtien mukaan otettiin agenttivaikutteita, mikä kasvatti yleisömäärää huomattavasti. Uutukaisena tärkeään rooliin nousi Dwayne Johnsonin esittämä poliisi Hobbs. Fast & Furious 6 (2013) lisäsi kierroksia ja näytti, että elokuvasarjaa ei pysäytä mikään.

Sitten maailmalle levisi tieto, että Paul Walker oli kuollut auto-onnettomuudessa kesken seitsemännen osan kuvauksia.

Käsikirjoitusta muokattiin siten, että Walkerin hahmo saateltiin ulos sarjasta. Samalla esiteltiin tärkeä hahmo, eli Jason Stathamin näyttelemä Deckard Shaw -niminen roisto.

Seiskaosasta tuli jättimenestys. Se keräsi lipputuloja yli 1,5 miljardia dollaria, mikä tekee siitä kaikkien aikojen kahdeksanneksi eniten tuottaneen elokuvan. Sarjan kahdeksas osa, The Fate of the Furious (2017), keräsi sekin yli 1,2 miljardia.

Sarjaan on luvassa vielä kaksi elokuvaa. Yhdeksäs elokuva julkaistaan toukokuussa 2020. Todennäköisesti pääsarjan päättävä kymmenes elokuva ilmestynee pari vuotta tämän jälkeen.

Elokuvasarjan hyvyydestä tai huonoudesta on turha kiistellä: on täysin katsojan mausta kiinni, edustaako elokuvasarja parasta popcorn-toimintaa ikinä vai vastenmielistä halvoilta musiikkivideoilta näyttävää eksploitaatioviihdettä.

Kummankin näkemyksen voi ymmärtää helposti.

Samalla raottuu myös sarjan suosion salaisuus. Se esittelee pintapuolisen bling bling -maailman, jossa ilmasto on lämmin, autot kuumia, naiset kuumempia ja miehet todellisia korstoja. Katujen kasvattien tietotaito ja vanhat kunniakoodit ovat lakeja ja kouluja tärkeämpiä.

Elokuvasarja haluaa itse väittää, että kyse on perheestä. Toteaahan päähenkilö Dominic Torettokin useammassa elokuvassa hieman eri muodoin, että ”the most important thing in life will always be family” – kaikkein tärkeintä elämässä on aina perhe.

Perhe on hyvä motivaattori hahmojen laittomillekin toimille. Vastaavasti poliisi on pakollinen paha, kunnes ymmärtää vaihtaa jengin puolelle.

Saippuasarjamaiset käänteet ovat lähes hyve. Se, mikä tarinassa säästetään, voitetaan näyttävyydessä.

Musiikkivideomaailmasta tutut leikkaukset yhdistyvät supersankarielokuvien estetiikkaan. Osittain mieleen tulevat myös matkailuvideot, sillä mitä pidemmälle elokuvasarja on edennyt, sitä useammassa lokaatiossa sitä on kuvattu.

Dollarivirtoja katsoessa tämäkin selittyy. The Fast and the Furious -sarjan elokuvat ovat järjestään suositumpia muualla kuin kotimaassaan Yhdysvalloissa. Siksi sarja mielellään flirttailee niin Etelä-Amerikan, Euroopan kuin Aasiankin maiden kanssa.

Vaikka valkokankaalla korostuu perhe, kulisseissa tilanne on toinen. Paul Walkerin kuoleman jälkeen Vin Diesel on toraillut Dwayne Johnsonin kanssa siihen malliin, että huhujen mukaan miehiä ei nähty samaan aikaan viimeisimmän The Fate of the Furiousin kuvauksissa. Epäselvää on yhä, esiintyykö Johnsonin hahmo lainkaan sarjan viimeisissä elokuvissa.

Toisaalta latu on auki jatkaa myös Hobbsin ja Shaw’n seikkailuja, sillä Johnsonin ja Stathamin kemiat toimivat hyvin edellisissä elokuvissa.

Kuten käsikirjoittaja Chris Morgan, joka on kirjoittanut sarjan elokuvia Tokyo Driftistä lähtien, sanoi Polygon-lehden haastattelussa:

– Mikään ei ole poissuljettua. Sen vain täytyy olla coolia ja olla hyvää. Se on se juttu.”

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .