Näkökulma: Mielessä vaalittu musiikki auttaa tekemään arjesta merkityksellistä

Musiikin merkitys ihmisten elämässä ei aina näy päälle päin. Soittamisen, laulamisen ja musiikin kuuntelun lisäksi soitamme musiikkia myös mielessämme, kantaen siis musiikkia mukanamme arkipäivän tilanteissa.

Leedsin yliopistossa työskentelevä Freya Bailes pyysi tutkimuksensa osallistujia raportoimaan musiikillisia kokemuksiaan viikon ajan satunnaisin väliajoin, ja havaitsi tavallisten ihmisten kuvittelevan musiikkia mielessään 17 prosentissa tapauksista. Musiikin opiskelijoilla luku oli peräti 35 prosenttia.

Viimeaikainen tutkimus on avannut uusia näkökulmia erityisesti ns. korvamatojen eli tahattomasti mieleen tulevien musiikkikappaleiden ymmärtämiseen. Näistä puhumiseen liittyy negatiivinen lataus, mutta tutkimuksissa on käynyt ilmi, että mielessä soimaan jäänyt musiikki koetaan usein myös positiivisena asiana. Tutkijat käyttävätkin tavallisimmin termiä ”ei-tahdonalainen musiikin kuvitteleminen”, johon viitataan myös lyhenteellä INMI (Involuntary musical imagery).

Oma lähtökohtamme poikkeaa tästä valtavirrasta siinä, että olemme tutkineet sitä miten ihmiset mielessään aktiivisesti vaalivat jollakin tavalla itselleen tärkeää musiikkia, sekä sitä millaisia muotoja ja merkityksiä musiikin vaaliminen ihmisten kokemuksissa saa. Nämä eivät välttämättä ole tahdosta riippumattomia INMI-kokemuksia: jotkut tutkimukseemme osallistuneista henkilöistä ovat kertoneet tietoisesti viihdyttävänsä itseään kuvittelemalla musiikkia mielessään.

Käyttämällä erityisiä haastattelutekniikoita olemme päässeet läheltä tarkastelemaan ihmisten mielensisäisiä musiikkikokemuksia, jotka tavallisesti jäävät piiloon kanssaihmisiltä. Lähtökohtana on ranskalaisten tutkijoiden Pierre Vermerschin ja Claire Petitmenginin menetelmä, jossa haastateltavaa autetaan läpielämään aiempia kokemuksiaan ja kertomaan niiden yksityiskohdista.

Haastattelun aikana pyritään vähitellen, toistuvien läpielämisten kautta tarkentamaan henkilön kokemuksesta syntyvää kuvaa kohti mikrotason vivahteita, joita kokija itsekään ei heti tule huomanneeksi. Menetelmän ytimenä on olla antamatta haastateltavalle sanoja suuhun, ja pyytää häntä vain tarkentamaan kertomaansa palaamalla uudelleen eläytymään aiemmin kuvaamiinsa kokemuksellisiin jaksoihin.

Olemme soveltaneet tätä menetelmää pyytämällä osallistujia haastattelutilanteessa kuuntelemaan mielessään musiikkikappaletta, jota he ovat kertoneet usein mielellään kuvittelevansa. Erityishuomiomme on kiinnittynyt sellaisiin haastattelujaksoihin, joissa henkilö kuvaa mielensisäistä musiikkikokemustaan kouriintuntuvasti, elävästi ja yksityiskohtaisesti.

Musiikinopiskelijoiden kanssa tekemistämme 50 haastattelusta huomaa selvästi, miten osallistujat musiikkia kuvitellessaan ikään kuin suuntautuvat omaan sisäiseen maailmaansa ja hetken kuluttua taas ”heräävät” kertomaan tuoreeltaan, mitä ovat siellä kuulleet, nähneet ja tunteneet.

Aineistosta paljastuu, että musiikin vaaliminen mielessä saa yllättävän monia yksilöllisiä muotoja. Jotkut tutkimukseemme osallistuneista ovat sanoneet kokevansa musiikin kuvittelun yhteydessä kehollisia tuntemuksia – nykimistä pohkeessa, painoa rinnassa, leukaperien jännittymistä tai vaikka hampaiden liikuttamista musiikin tahtiin. Toiset ovat kertoneet kuvittelemansa musiikin yhteydessä saamistaan kuvallisista vaikutelmista, värimielikuvista, henkilökohtaisista muistoista tai musiikkiin liittämistään tarinallisista elementeistä.

Mielessä vaalittu musiikki ei välttämättä etene samalla tavalla kuin vastaava ”oikeasti soiva” musiikki etenisi. Monet osallistujista ovat kertoneet tietoisesti hyppäävänsä mielessään musiikkikappaleen sisällä kohdasta toiseen.

Melko tavallista on kuunnella mielessä yhtä tai kahta lyhempää musiikillista jaksoa ”luuppina”, yhä uudelleen kerraten, mutta jotkut kertovat myös kuuntelevansa pidempiä musiikkikappaleita mielessään alusta loppuun sellaisina kuin ne oikeastikin soisivat.

Miksi ihmiset haluavat kuulla musiikkia mielessään? Vastauksia lienee monia, mutta kokemuskuvausten vertailu on auttanut meitä tunnistamaan eri ihmisten kokemuksille yhteisiä piirteitä.

Monia mielensisäisiä kuuntelukokemuksia tuntuu yhdistävän kuvitellussa musiikissa oleva kohta, jonka yhteydessä haastateltavat puhuvat ”aukeamisesta”, ”vapautumisesta” tai ”rentoutumisesta”. Henkilö saattaakin tarkoituksellisesti suuntautua vain sellaisiin osiin musiikkia, jotka nostavat intensiteettiä ja johdattavat kokemusta kuvatun kaltaiseen huippukohtaan. Tämän koettuaan henkilö saattaa hypätä rakentamansa episodin alkuun kokeakseen saman uudelleen.

Monet osallistujat puhuvat kuvittelemansa musiikin yhteydessä myös turvallisuuden tunteesta. Musiikin vaaliminen omissa mielensisäisissä musiikkimaailmoissa näyttää auttavan ihmisiä arkisten tilanteiden ja hetkien kokemisessa merkityksellisiksi.

Neliosaisessa artikkelisarjassa Jyväskylän yliopiston musiikin laitoksen asiantuntijat käsittelevät musiikin merkitystä. Toisen osan kirjoittajia ovat musiikkitieteen ma. professori Erkki Huovinen ja musiikkitieteen tutkijatohtori Kai Tuuri.