Näkökulma: Voisiko tapahtumalla olla huonompaa nimeä kuin Vanhan Kirjan Talvi?

Jyväskylässä järjestetään tätä nykyä paljon kirjallisuustapahtumia. Keski-Suomen kirjailijat ry järjestää kiinnostavia poikkitaiteellisia kirjallisia esityksiä Vakiopaineessa Sähkö-klubin muodossa. Samaisessa paikassa on myös kuukausittainen runoklubi.

Viikonloppuna Jyväskylän yliopiston päärakennuksella järjestettiin Vanhan Kirjan Talvi. Sanokaapa se kerran ääneen: vanhan kirjan talvi. Miltä se kuulostaa? Kiinnostaako?

Ehkä jos pidät tästä: Vanhan Kirjan Talvi kuulostaa tapahtumalta, jossa Panu Rajala puhuu Mika Waltarista ja ennen kaikkea itsestään. Onneksi, tai pettymykseksi, Panu Rajala ei ollut kuitenkaan mukana tämän vuoden tapahtumassa.

Tapahtumalla ei voisi olla paljoa huonompaa tai harhaanjohtavampaa nimeä. Vanhoja kirjoja talven keskellä, oi kuinka ihanaa!

Toki tapahtumassa on kyse myös antikvariaateista, jotka tuovat aarteensa tapahtumaan myyntiin, mutta tänä vuonna Vanhan Kirjan Talvi esitteli myös kiinnostavaa nykyproosaa.

Perjantain ohjelmassa oli esimerkiksi juuri julkaisseiden kirjailijoiden haastatteluita, kuten Antti Salmisen Mir-teoksen ja Harry Salmenniemen Delfiinimeditaation tiimoilta. Tietokirjallisuuden puolelta Mikko Lundell oli kertomassa uudesta Miljoonasade-kirjastaan. Lauantaina puolestaan ohjelmassa oli tuore Finlandia-voittaja Olli Jalonen. Ohjelma ei siis tasoltaan ja kirjailijavieraiden statukseltaan kalpene monien muiden kirjallisuustapahtumien rinnalla.

Väkeä näytti olevan ihan mukavasti käydessäni lauantaina tapahtumassa, mutta huomattavasti enemmänkin olisi mahtunut. Yleisö oli keski-ikäistä. Epäilen yhdeksi syyksi, että harvaa nuorta houkuttelee tapahtuma, jonka nimi on Vanhan Kirjan Talvi.

Käyskennellessäni Alvar Aallon perinnön päällä kävi mielessä, että Jyväskylään mahtuisi kirjallisuustapahtuma, joka yhdistäisi Jyväskylän kirjallisuuskentän parhaat puolet. Sähkö-klubin äänisuunnittelua ja lyriikkaa yhdistelevät kirjalliset esitykset, runoklubin open mic, kirjailijahaastattelut ja kirjamyyjät mahtuvat hyvin samaan tapahtumaan.

Nimi voisi todellakin olla toinen. Mikään ei estä muuttamasta vanhan tapahtuman nimeä. Järjestäjät todennäköisesti yllättyvät, että kuinka vähän yleisöä kiinnostaa perinteikäs tapahtuman nimi. Itse ohjelma on se mikä kiinnostaa, ja tapahtumia tehdään yleisölle.

Jostain syystä silti ajatellaan, että perinteistä täytyy pitää kiinni. Tämä nimi on ollut aina ja se pysyy. Musiikkifestivaalien puolella tästä ajatuksesta on jo luovuttu.

Jos nimi halutaan sitoa vuodenaikaan, se voisi olla vaikka Kirjallisuuden Kukkiva Kevät. Jos sen järjestää keskitalvella tuolla nimellä, sitä parempi.

Saa käyttää, mutta keksikää mielellään joku oikeasti hyvä.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .