Näyttely: Sävelten maisemia – Frantiek Kupka pyrki tavoittamaan musiikin logiikan

Tsekkitaiteilijan retrospektiivi on esillä Ateneumissa Helsingissä.

František Kupka
Ateneumissa Helsingissä 19. 5. 2019 saakka

Ateneumin kolmannen kerroksen täyttävä retrospektiivi tsekkiläisestä abstraktin taiteen pioneerista František Kupkasta (1871–1957) on valloittava kierros.

Kronologisesti etenevä näyttely kattaa Kupkan töitä 1890-luvulta 1950-luvulle. Tarina alkaa symbolistisista, värikkäistä henkilökuvista ja vie lopulta abstrakteihin, yksinkertaisuudessaan levollisiin sommitelmiin.

Prahasta Wieniin ja sieltä Pariisiin muuttanut Kupka oli oman tien kulkija. Hän tykkäsi ottaa alastomana aurinkokylpyjä ja elätti nuorena itsensä kuvitustöiden ohella meediona. Taiteilija karttoi ryhmittymiä, vaikka olikin 1930-luvulla mukana perustamassa Abstraction-Création-ryhmää, joka oli eräänlainen vastareaktio André Bretonin johtamille surrealisteille.

Kupka tuntui olevan kiinnostunut kaikesta. Näyttelytekstit listaavat innoituksen aiheiksi muun muassa evoluutioteorian, tähtitieteen, anatomian, kemian, musiikin, Newtonin väriopin, arkkitehtuurin ja okkultismin.

Niinpä samaan maalaukseen mahtuu musiikillista pyörrettä, prismaattista värikilvoittelua, goottilaisen katedraalin korkealle kurottavia kattoja; mikroskooppisen pientä ja kosmisen suurta.

 

Ateneumin taidokkaasti rakennettu näyttely johdattelee katsojan aluksi symbolististen nuoruudentöiden ja anarkististen kuvitusten äärelle. Kupka ei kaihtanut yhteiskuntakritiikkiä ranskalaisiin lehtiin tekemissä pilapiirroksissaan.

Ensimmäisen kolmanneksen jälkeen näyttelyssä tulee vastaan Kupkan tuotannon kannalta ratkaiseva siirtymähuone, jonne on ripustettu työ nimeltä Pianon koskettimet, Järvi (1909). Ihmisistä sakeaa järvimaisemaa puoliabstraktisti kuvaavan maalauksen etualalla sormet tapailevat pianon koskettimia. Soitto sulautuu maisemaan, ikään kuin synnyttää sen.

Työ kuvittaa yhden Kupkan keskeisen kiinnostuksen ja tavoitteen, kuvan ja musiikin välisen suhteen tutkimisen. Jos maalauksessa piano synnyttää maiseman, pyrki Kupka myöhemmässä taiteessaan tavoittamaan musiikillista muotoa ja rytmiä.

 

Pariisin Syyssalongissa vuonna 1912 Kupkalta oli mukana kaksi Amorfa-sarjan abstraktia maalausta, joissa hän kertoi tavoitelleensa bachilaisen fuugan rakennetta. Myöhemmin Kupka sai maineen olla ensimmäinen täysin abstraktia taidetta julkisesti esittänyt kuvataiteilija.

Vaikka abstrakteissa töissä kiinnostuksen ydinpalikkoina toimivat muodot ja värit, Kupkan katse ei ole kliininen. Kuvaavaa on, että hän vertasi kollegansa Wassily Kandinskyn abstraktin maalauksen katsomista hammaslääkärillä käyntiin.

 

Varhaisemmissa töissään Kupka kuvasi luontevasti ja aistillisesti ihmiskehoa, ja kaikuja näistä kuvista on säilynyt myös abstrakteihin maalauksiin. Esimerkiksi emeistä ja heteistä tehty tutkielma on oransseissa pyörrekerroksissaan suorastaan eroottinen.

Kiinnostavaa on myös se, miten pyöreiden muotojen tutkiminen eteni 1920-luvun loppupuolella koneiden rataspyörien läpileikkauksiin. Koneiden kuvaus itsessään on viileää: väriskaala kulkee harmaan ja teräksensinisen asteikoilla. Mutta kun vierelle saapuvat näyttelyssä jazz-aiheiset työt, levittyy romanttinen ihastus myös koneiden ylle.

Viimeisessä huoneessa, yksinkertaisten suorakulmaisten värialueiden muodostamien sommitelmien äärellä, Kupkan musiikillinen riehakkuus tuntuu hiljentyneen. Mutta värien olemukseen zoomaava katse ja yksityiskohdille herkkä silmä ovat edelleen läsnä.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .