Näyttelyarvio: A Year without Water on kuin arkeologin löydös ajasta, jolloin vettä vielä oli, eikä sen arvoa nähty

Toûa Toûa

A Year without Water

Galleria Ratamossa 1. 4. 2018 saakka.

A Year without Water, vuosi ilman vettä. Toûa Toûa (s. 1990 Jyväskylä) on nimennyt näyttelynsä vavisuttavasti. Paljon vavisuttavaa on teoksissakin – näyttely on kuin arkeologin löydös ajasta, jolloin vettä vielä oli, eikä sen arvoa osattu nähdä.

Gallerian ensimmäistä huonetta hallitsee suuri määrä hiekkaa. Se on muotoutunut ihmisruumiin mukaan. Joku on maannut hiekassa ja lähtenyt sitten pois. Hiekka on se, mitä on jäljellä galleriatilassa esitetystä Stories of Takers -performanssista. Performanssi on myös dokumentoitu valokuvin.

Dokumentoinnin vääjäämätön vajavaisuus asettaa katsojan tulevaisuuteen, jossa menneisyyttä on osattava tulkita siitä säilyneiden viipaleiden avulla. Mitä voimme nähdä ontosta kohdasta hiekassa? Mitä tarkoittaa valokuva naisesta istumassa ryhdikkäästi tuolilla?

Pidän tästä menneisyyden rajoitetusta näkemisestä niin paljon, että kun huomaan koko performanssin olevan esillä videona gallerian aulatilassa, petyn kaikkeen siitä saamaani tietoon. Tietäminen särkee näyttelyn arvoituksellisen tunnelman.

Menneisyyden ja tulevaisuuden tasapaino nousee koko näyttelyn teemaksi. Natural History -videoteoksessa pukumies haluaa omistaa veden. Vaikka vesi vaikuttaa äärettömältä, sen omistamisesta puhuminen muistuttaa, että sitä on rajallinen määrä. On mahdollista omistaa se kaikki.

Tarina kysyy, onko omistamisen taustalla halu hallita kaoottista maailmaa. Onko se vain epäonnistunut yritys luoda järjestystä ja asettaa rajoja evoluutiolle?

Gallerian lattialle kasatut vesipullot ovat aikakapseleita, joita me emme osaa kuljettaa tulevaisuuteen. Se, mitä meillä nyt on, pitäisi säilyttää toisin: puhtaana planeettana.

Performanssin ja videoteoksen lisäksi näyttely koostuu valokuvista. Kuvissa on vettä tai veteen liittyviä asioita, kuten vesilintuja ja vesikasveja. Kuviin kirjoitetut englanninkieliset tekstit ovat teostietojen mukaan ajatuksenvirtaa. Ajatus virrasta sopii ajatukseen vedestä, mutta tekstit tuovat varsin vähän mitään lisää kuviin. Kirjoitetut ajatukset liikkuvat yleisellä tasolla, vailla konkretiaa.

Toûa Toûan näyttely pohtii veden erilaisia merkityksiä, veden määrää ja aikaa. Kun katselen videoteosta uudelleen, tunnen polttavan katseen selässäni. Käännyn ja näen seinällä tyhjiöpakattuja eläinnaamioita. Vesi kuuluu ihmisen lisäksi myös muille. Olemme osa vedenkiertoa, emmekä varsinaisesti ole varoneet jättämästä jälkiä.

Galleria Ratamo (Veturitallinkatu 6, Jyväskylä) on avoinna ti–su klo 11–18-.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.