Näyttelyarvio: Kaunis mutta kalpea - Hillittyä tekstiilitaidetta Beckerissä

Kolmen piiri – Inka Kivalo, Heli Tuori-Luutonen ja Riitta Turunen

Galleria Beckerin helmikuu alkaa hillitysti. Esillä on tekstiilitaidetta ryhmänäyttelyssä Kolmen piiri. Piiriläiset Inka Kivalo, Heli Tuori-Luutonen ja Riitta Turunen ovat kaikki asemansa vakiinnuttaneita, Suomen tunnustetuimpia tekstiilitaiteilijoita ja opiskelukavereita.

Inka Kivalo on tullut tunnetuksi kuvakudoksistaan ja niitä hänellä on esillä myös Beckerissä. Heli Tuori-Luutosen tekniikkana on kirjonta, jota hän on käyttänyt niin kolmiulotteisissa, monimuotoisissa tekstiilireliefeissään kuin tasossa olevissa teoksissa. Molempien taiteilijoiden tekniikoita voi kuvata langoilla maalaamiseksi.

Riitta Turunen on Beckeriin tuonut sekä lähes aineettomia läpinäkyvään sifonkiin pohjautuvia kirjontatöitä sekä valkoisen kautta aineettomuutta tavoittelevia muotoa ja pintastruktuuria varioivia kappaleita.

Värimaailma gallerian eteisessä ensimmäisessä näyttelyhuoneessa on vaalea. Eteisessä Kivalon okranruskean eri sävyissä päilehtivä kuvakudos Sudden delight ja Turusen moniosainen kirjottu, kudottu ja punottu Punjab antavat hyvän ennakon siitä, mitä näyttelyssä tulee olemaan.

Huonetiloissa Turusen sifongille kirjaillut kasviaiheiset Pinnan alla -teokset liehuvat ilmavirrassa. Niiden läpi ja lomitse voi tarkastella Tuori-Luutosen pienikokoisia Matkanteko-sarjan musta-harmaa-valkoinen skaalalla toimivia reliefejä, ELE -teoksen värikkäämpiä geometrisiä ääriviivakappaleita sekä kirkkaiden väriläikkien tipluttamia valkopohjaisia teoksia Luonnoksia Lyyrisiä sarjaa varten.

Gallerian taaempi huone on aikaisempia mehukkaampi. Inka Kivalon langoilla maalailu pääsee oikeuksiinsa useamman värikkään teoksen sarjassa. Isokokoinen Chat doré sekä Jonglööraus-sarjan pienemmät teokset leikittelevät hillitysti sointuvilla väririnnastuksilla purppura, vihreä, punainen, keltaokra.

Kokonaisuudessa näyttelystä jää vähän hämmentynyt olo. Yksittäisinä teoksina työt ovat hienoja, tekniikoiltaan suvereeneja ja hyvin esteettisiä, mutta näyttelykokonaisuus ei sytytä. Mielenkiintoisinta oli kerroksellisuus Riitta Turusen töiden ja tilan suhteen.

Tekstiilitaide haki Suomessa pitkään näennäisestä arvostuksestaan huolimatta perustelut maalaustaiteesta. Langoilla piti maalata tai piirtää ollakseen hyväksytty taiteenteon mediumina. Nykytekstiilitaide on siitä itsensä repäissyt irti. Kolmen piiri sen sijaan on harmittavasti kuin kurkistus menneeseen glooriaan. Kaunis mutta kalpea.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.