Näyttelyarvio: Marilyn Monroen matka myytiksi – katso kuvasarja

Marilyn

Nainen roolien takana

Vapriikissa 2.12. 2018 saakka.

Marilyn Monroe näytteli niin hyvin, ettei hän näyttänyt näyttelevän lainkaan. Lahjakas näyttelijä pystyi vetämään viattoman mutta hekumallisen seksikkään blondin roolin antaumuksella, jonka edessä yleisö oli sulaa vahaa.

Roolit vaikuttivat yleisön ja median suhtautumiseen ja Marilyn alkoi pitää roolia päällä myös kuvausten ulkopuolella. Nokkelan blondikaunottaren suojakuori toi sisimmältään epävarmalle näyttelijälle hyväksyntää ja myi hyvin. Komediat olivat menestyksiä, eivätkä elokuvapomotkaan halunneet rooleihin enää toisenlaista Marilyniä.

Vapriikin laaja Marilyn-näyttely on koskettava, halvan tirkistelyn välttävä matka myytiksi muuttuneen näyttelijättären uraan ja yksityiselämään.

Näyttelyn esineet kuuluvat saksalaisen Marilyn-keräilijä Ted Stampferin kokoelmaan. Esillä on Marilynin henkilökohtaisia vaatteita, kenkiä, koruja, kauneudenhoitotarvikkeita sekä käsikirjoituksia ja esineitä. Valokuvat ja filmimateriaali täydentävät kokonaisuutta.

Marilyn solmi aluksi seitsemänvuotisen sopimuksen 20th Century Foxin kanssa. Yksipuolisiin rooleihin kyllästynyt näyttelijä rikkoi sopimuksen ja lähti New Yorkiin, jossa hän opiskeli metodinäyttelemistä Lee Strasbergin johtamalla Actors Studiolla ja perusti oman tuotantoyhtiön.

Fox sai houkuteltua Marilynin takaisin talliinsa Hollywoodiin. Marilyn sai oman pukuhuoneen ja ensimmäisenä näyttelijänä oikeuden osallistua käsikirjoituksen, ohjaajan ja pääkuvaajan valitsemiseen – hän avasi pään näyttelijöiden paremmille oikeuksille.

Marilyn oli yhteiskunnallisesti valveutunut, tuki vähäosaisia ja vastusti rotusortoa. Muiden muassa jazzlaulaja Ella Fitzgerald sanoi olleensa ”Marilyn Monroelle paljosta kiitollisuudenvelassa”.

Marilyn luki paljon ja nai ihailemansa näytelmäkirjailija Arthur Millerin. Liitto päätyi eroon muutamassa vuodessa.

1930–40-luvun Hollywoodissa liikkui paljon Venäjältä ja Itä-Euroopasta lähteneitä taiteilijoita. Näitä Marilynilläkin oli opettajissa, agenteissa ja näyttelijäkunnassa, ja he tutustuttivat hänet venäläiseen kirjallisuuteen. Yksi opettajista oli guru Mihail Tšehov, kuulun kirjailijan serkku.

Kirjallisuuden ”kurjien” maailmasta hän löysi yhtymäkohtia omaan lapsuuteensa. Marilyn kertoi oppineensa jo lapsena, ettei ole onnellisuutta johon voisi luottaa.

Marilyn kirjoitti ajatuksiaan ylös, joskaan päiväkirjoja ei ole säilynyt. Kirjoituksissaan sekä useissa haastatteluissa tulee ilmi halu tulla huomioiduksi vakavasti otettavana näyttelijänä. Marilyn oli sensaatiolehdistön herkkupala, mutta oli myös kriitikoita ja toimittajia, jotka näkivät hänet monipuolisemmin. Marilyn palkittiin muun muassa Golden Globella parhaasta naispääosasta (Piukat paikat) sekä maailman suosituimpana naisnäyttelijänä (1962).

Spontaania Marilyniä ei arvostettu leidimäisten Grace Kellyn tai Audrey Hepburnin tavoin, sen sijaan yleisö jumaloi häntä. Marilyn arvosti eniten juuri yleisön suosiota: yleisö ymmärsi ja rakasti, ei jättäisi häntä.

Ystävistä lojaaleimmiksi osoittautuivat Lee ja Paula Strasberg, joille Marilyn testamenttasi omaisuutensa, sekä Marilynin kenties ainoa oikea rakkaus, baseball-legenda ja ex-puoliso Joe Dimaggio. Hän ei koskaan kertonut heidän yksityiselämästään eikä kirjoittanut paljastuskirjoja. Marilynin haudalle hän toimitti kukkia vuosikymmenten ajan.

Strasbergit pakkasivat Marilynin henkilökohtaiset esineet pahvilaatikoihin, jossa ne olivat koskemattomina lähes neljä vuosikymmentä. Tavarat huutokaupattiin Christie’sillä 1999.

Näyttelyssä on esillä Marilynin ikonisia pukuja, muun muassa pinkki iltapuku Kuinka miljonääri naidaan -elokuvasta, Prinssi ja revyytytön kermanvalkoinen iltapuku sekä vaalea silkkiaamutakki, jota Marilyn käytti useankin elokuvan aikana.

Marilyn pukeutui arjessa naisellisesti ja klassisesti. Hän piti mustia villapaitoja, vaaleita silkkipaitoja, polvipituisia mustia hameita ja caprihousuja. Kotona hän ”pukeutui” mieluiten vain Chanel No. 5:een.

On helppo tuntea myötätuntoa tähteä kohtaan, joka ei ollut tärkeilevä ”bitch”. Marilynin persoonan humaaniutta tai hauskuutta eivät raadollinen julkisuus ja lääke- ja alkoholiriippuvuus kyenneet hävittämään. Hänessä oli enkelimäistä viattomuutta ja vetovoimaa ainutlaatuisena yhdistelmänä. Toista Marilyniä ei ole tullut.

Ennenaikainen kuolema 36-vuotiaana 5.8. 1962 sinetöi täydellisen myytin synnyn. Dokumenttifilmi hautajaisista liikuttaa; se muistuttaa ettei vahvinkaan rooli pysty suojaamaan sen alla olevaa ihmistä.

Lähde: Tutkija Marjo Meriluoto-Jaakkola, Vapriikki, Tampere.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen verkko joka päivä 15 eur. / 3 kk kestotilauksena

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .