Näyttelyarvio: Nanna Suden maalaukset ovat kuin ovia maailmoihin, joihin on uskallettava astua

Nanna Susi

In the Moods

Jyväskylän taidemuseon Holvissa 12.5. 2019 saakka

 

Bites-niminen asetelma näyttää nopeasti tallennetulta, ylikypsyneiden hedelmien kuvalta. On kuin Nanna Susi olisi kiirehtinyt maalaamaan sen ennen hedelmien mädäntymistä ja kaikkea elävää vaanivaa kuolemaa. Tausta on raivokas, koko ulkopuolinen maailma on väritetty piiloon. Vain hedelmät ovat tärkeitä. Katso niitä, keskity niihin.

Näin Nanna Susi maalaa. Hänestä tekee mieli käyttää sellaisia adjektiiveja kuin intohimoinen ja tinkimätön. Hän uppoaa ja upottaa. Maalaamisesta löytyy irti päästämisen iloa ja tunteiden tutkimisen nautintoa. Hänen suuret teoksensa ovat karttoja, jotka ohjaavat katsojan tunteesta toiseen.

Näyttelyssä on todellakin kyse tunteista. Teokset ymmärtää, kun ymmärtää tunteen niissä. Maa­laukset ovat ovia maailmoihin, joihin on uskallettava astua. Viileä tarkkailija jää ulkopuolelle miettimään valittua väriä, muotoa ja teosten rakennetta.

Toisen ihmisen tuntemisen tavoista ei tietenkään aina voi saada otetta. Kun ihmishahmo kankaalla pitelee käsissään verta vuotavaa sydäntä keskellä kolmiodraamaa, mietin, haetaanko tässä samaistumista särkymiseen vai otetaanko melodraamasta askel taaksepäin ja katsotaan sitä lempeän huvittuneesti.

Vahvimmatkin vastareaktiot saavat kuitenkin kysymään, miksen tahtoisi kokea juuri tätä tunnetta niin kuin se olisi minulle tässä tarjolla.

Suden maalausten maailmaa katsoo mielellään. Värit ovat meheviä, siveltimenjälki ronskia ja fyysistä. Viimeiseen pisaraan -puutarhakuvassa nurmi on vihreä meri, jonka aaltoihin voi sukeltaa. Viinirypäleet kasvavat kolmiulotteisina ulos kankaan pinnasta. Tai kun Tuulahdus etelästä -teoksen harmaa taivas tuntuu ankealta, voi katsoa maalauksen yläreunaa: siellä taivas kuoriutuu pois, ja harmaan alta paljastuu kesäpäivän sinistä.

Abstraktia lähestyvätkin teokset pitävät sisällään jalansijoja, joista saa tukea tulkintaan. Usein Susi varioi samaa teemaa, kuin kävisi matkalla, jolta tuo mukanaan monta näkyä.

 

Toistuvina merkkeinä maalauksissa ovat kasvit ja puut. Niiden kautta löytyy kaikki. Vuodelta 2017 on esillä sarja korkeita, avattuja rullia muistuttavia, puuaiheisia maalauksia.

Teossarja toteaa, etteivät puut ole koskaan yksin: puu on aina myös tuuli, jonka mukana sen oksat liikkuvat. Puu on aina myös valo, joka osuu sen oksille. Puusta tulee kuva ihmisen halulle tuntea muiden läsnäolo ihollaan; avaruuden ja kaiken yhteenkuuluvuuden symboli.

Ja sitten on tarjolla satuja. Kolme toivomusta -maalauksen holvikaaret, suihkulähde ja ilotulitusmaiset kuviot silmiinsattuvan punaisella taivaalla vievät paikkaan, jossa riemua voi poimia suoraan ilmasta. Kaksi venettä -teos kuvaa myyttisen virran ylittämistä pienellä veneellä.

Näyttely on sarja ikkunoita paikkoihin, joissa on ihmeellinen valo ja joissa tunnetaan voimakkaasti. Vaikka tunteenkuvaus on toisinaan alleviivaavaa ja ohjailevaa, irti päästämisessä ja antautumisessa on aina myös suuri vapaus.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .