Naapurin kokoama kirja avasi juhlavuoden – Keurusseudun oman runoilijan Einari Vuorelan syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi 130 vuotta

Keurusseudun runoilijan Einari Vuorelan 130-vuotisjuhlavuosi on käynnistynyt keuruulaisen Alpo Mantelan kokoamalla Opettaja, kirjailija Einari Vuorela -teoksella. Kirja koostuu kolmesta osasta: runoista, muistoista ja tiiviistä elämäkerrasta.

Runoilija, opettaja, kirjailija, filosofian tohtori Einari Vuorela syntyi Keuruun Jukojärvellä vuonna 1889. Kesällä 1972 hänet haudattiin Keuruun vanhan kirkon kalmistoon.

– Olin neljä vuotta Vuorelan oppilaana Jukojärven koulussa. Vuorela ja kotini Mantela ovat Keuruun pohjoisimmat talot, ja naapureina olimme paljon tekemisissä. Myöhemmin Vuorela vaikutti esimerkillään ammatinvalintaani. Olin vuosia miettinyt kirjan kokoamista ja kerännyt hiljalleen aineistoa, ja kun sain daameilta valtuudet, ryhdyin työhön, Mantela kertoo.

Daameilla hän viittaa Vuorelan ja Laura Soinne-Vuorelan (1897–1992) tyttäreen Varpu-Liisa Tapissier-Määttäseen ja opettaja Hilkka Ruohonen-Hörliniin. Tapissier-Määttänen antoi teokseen aineistoa, ja kirjan kolmantena osana on Ruohonen-Hörlinin tutkielma Vuorelan tuotannosta ja elämästä.

Mantela kuvaa Vuorelaa osaavaksi ja psykologisesti taitavaksi opettajaksi sekä hienoksi ja "asiapohjaiseksi" runoilijaksi.

– Hänen runonsa eivät ole pelkkää loruilua, niiden tausta-asiatkin ovat luonnontieteellisesti oikein.

Mantela katsoo Vuorelan runoista löytyvän virikkeitä myös kouluopetukseen. Yhdeksi kirjanteon kimmokkeeksi hän nimeääkin halun koota paketiksi lyyrikon keskeistä tuotantoa ja elämänvaiheita.

– Keuruun kaupunki nimesi Jukojärven koulun Einari Vuorelan kouluksi. Se oli arvokas kunnianosoitus Vuorelalle, mutta samalla se velvoittaa kaupunkia tukemaan opetustoimintaa koulun arvokkaan hengen mukaisesti, hän miettii.

– Itse käytin opetustyössä vuosia Ruohonen-Hörlinin Vuorela-tutkimusta. Liitin sen kirjaan, jottei se jää pelkästään omaan kirjahyllyyni.

Mantelalla on paljon muistoja kuulusta naapuristaan.

– Viisivuotiaana sain ensimmäisen kerran noutaa Mantelanlahden toisella rannalla valkoista lakkiaan huiskuttaneen Vuorelan veneellä kotiin. Kun isä teki Vuorelassa remonttia, olin mukana, ja koulupoikana osallistuin esimerkiksi lumenluontiin Vuorelan navetan katolta. Kesäisin veimme naapuriin maitoa ja marjoja, hän muistelee.

– Vielä myöhemminkin, kun asuin perheineni seitsemän vuotta Lapissa, olimme kirjeenvaihdossa. Vuorela oli nuorena retkeillyt Lapissa, joten meillä oli paljon yhteistä asiaa.

Mantela uskoo Vuorelan tuotannon elävän pitkään, vaikka hieman pelkääkin "kauniin vanhan lyriikan" jäävän "nykymekastuksen varjoon". Hän toivoo kirjansa osaltaan voivan innostaa runojen lukemiseen ja kirjoittamiseen.

Tämä sisältö on vain tilaajille.

Tilaa Keskisuomalainen VerkkoPlus 1 kk / 9,90 €

Tilaa tästä!

Jos olet jo tilaaja, .